Vierashuoneessa väitöskirjatutkija Pasi Tuominen: EU:n ajo- ja lepoaika- sekä ajopiirturisääntely kuljettajien, kilpailun ja liikenteen turvana 1960-luvulta nykypäivään
14.7.2025• Uutiset
Tieliikenteen ajo- ja lepoajat ovat osa Euroopan unionin (EU) normistoa, josta Suomen kansallinen tieliikennelainsäädäntö saa keskeisen sisältönsä. Ajo- ja lepoaikojen sääntelyn tavoitteena on turvata ja edistää maantieliikenteen alalla oikeudenmukaista kilpailua sekä parantaa työntekijöiden sosiaalisia oloja ja liikenneturvallisuutta. Nämä tavoitteet ovat alusta alkaen olleet keskeinen osa eurooppalaista tieliikenteen normistoa.
Ajo- ja lepoaikoja valvotaan ajopiirturista saatavien tietojen avulla. Ajopiirturi on 1970-luvulla otettu käyttöön Euroopassa ammattiliikenteen kuorma- ja linja-autoissa, ja vuodesta 1985 asti se on ollut pakollisena varusteena. Ajopiirturi on pakollinen varuste kaikissa EU:n jäsenvaltiossa rekisteröidyissä yli 3,5 tonnin kaupallisen tavaraliikenteen ajoneuvoissa ja yli 9 hengen henkilöliikenteen ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä. Alussa ajopiirturit olivat analogisia eli mekaanisia, mutta teknisen kehityksen myötä markkinoille tulivat digitaaliset ajopiirturit. Aivan viime vuosina on siirrytty käyttämään älykkäitä ajopiirtureita. EU:n tavoitteena on varustaa kaikki kansainvälisessä liikenteessä toimivat ajopiirturien käyttämiseen velvoitetut ajoneuvot älykkäillä ajopiirtureilla.
Ajopiirturin alkuperä voidaan jäljittää 1900-luvun alkuun. Joseph W. Jones kehitti vuonna 1909 autoon asennettavan laitteen, joka perustui ajan ja matkan mittaamiseen. Laitteella on yhtymäkohtia vuosikymmeniä myöhemmin esiteltyyn analogiseen ajopiirturiin – aina paperisia piirturikiekkoja myöten. Samoihin aikoihin tuloaan tehneet nopeusmittarit, kuten Otto Schultzen patentoima laite, soveltuivat henkilöautoihin, mutta eivät niinkään hyötyajoneuvoihin, koska ammattikuljettajat tarvitsivat nopeuden lisäksi muutakin informaatiota. Lopulta vuonna 1923 Herbert Kienzle keksi laitteen, joka ensimmäisenä kykeni samanaikaisesti tallentamaan ajoneuvon ajo- ja pysähdysaikoja piirturilevylle, ja joka varsinaisesti osoittautui ajopiirturin edelläkävijäksi. Velvollisuus käyttää ajopiirturia puolestaan juontaa juurensa vuoteen 1939, jolloin laite esiteltiin Yhdysvaltojen (USA) lainsäädännössä. Euroopassa ajo- ja lepoaikoja koskeva tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö on ollut osa normistoa 1950-luvulta alkaen, kun vuonna 1952 Saksassa säädettiin pakolliseksi käyttää yli 7,5 tonnin ajoneuvoissa ajopiirturia tallentamaan kuljettajien ajo- ja lepoaikoja. Läntisen Euroopan maissa ajopiirturi tuli lainsäädäntöön 1960-luvun alussa. Näiden kansallisten toimenpiteiden jälkeen tieliikenteen ajo- ja lepoaikanormien kehittyminen Euroopassa alkoi varsinaisesti 1960-luvun puolivälissä.
Euroopan yhteisöjen neuvosto päätti 1960-luvun lopussa, että liikenteen sosiaalilainsäädäntö oli saatava kiireellisesti valmiiksi. Tieliikenteen prioriteeteiksi asetettiin ajo- ja lepoaikoja, sekä miehistöjä koskevien määräysten yhdenmukaistaminen. Kuljetusalan työ- ja lepoajat olivat tuolloin osana sosiaaliturvajärjestelmiä. Lopputuloksena oli vuonna 1969 annettu asetus (ETY) N:o 543/69 tieliikenteen sosiaalilainsäädännön harmonisoinnista, jonka henkenä oli parantaa liiallisten ajoaikojen ja riittämättömien lepoaikojen vuoksi vaarantunutta liikenneturvallisuutta.
Vuonna 1970 annettiin asetus (ETY) N:o 1463/70 valvontalaitteiden käyttöönotosta tieliikenteessä. Samana vuonna solmittiin Genevessä kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työtä koskeva eurooppalainen sopimus (AETR-sopimus, SopS 66/1999), jonka tarkoituksena oli parantaa maantieliikenteen turvallisuutta, sekä antaa kansainvälisen maantieliikenteen työoloja koskevia säännöksiä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) periaatteiden mukaisesti. Tämän jälkeen ajo- ja lepoaikoja sekä ajopiirtureita koskeva normisto on kokenut lukuisia muutoksia, joista merkittävimpiä esittelen seuraavaksi.
Vuonna 1985 toteutettiin laaja tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä koskeva uudistus, jolloin annettiin asetus (ETY) N:o 3820/85 tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta sekä asetus (ETY) N:o 2821/85 tieliikenteen valvontalaitteista. Sääntelytyössä oli noussut esiin erityisesti kuljettajien väsymystiloja koskeva keskustelu, jossa pohdittiin sekä kuljettajille itselleen että yleiselle liikenneturvallisuudelle aiheutuneita seurauksia. Esimerkkeinä tilanteen parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä mainittakoon viikoittaisten lepoaikojen pidentäminen kuljettajien hyvinvoinnin edistämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi, mutta myös kuljetun matkan pituuteen tai kuorman määrään perustuvien lisäkorvausten kielto. 1980-luvun puolivälin ja lopun sääntelymuutoksilla, kuten ajopiirturien käyttöönotolla, pyrittiin myös helpottamaan valvontaa.
1990-luvun loppupuolella eurooppalaisen sääntelyn painotus oli pääosin valvontaan ja valvontalaitteisiin kohdistuvien väärinkäytösten torjumiseen keskittyvää. Oli ilmennyt, että kuljetusyritykset olivat pyrkineet hyötymään ajo- ja lepoaikojen manipuloinnin avulla taloudellisesti. Euroopan unionin neuvosto päätti, että valvontaa tuli helpottaa ja väärinkäytökset tuli lopettaa, nähden tarpeelliseksi ottaa käyttöön uuden edistyneemmän elektronisen valvontalaitteiston, joka kykeni tallentamaan relevanttia tietoa automaattisesti. Tällöin vahvistettiin digitaalisen ajopiirturin tekniset vaatimukset.
Vuonna 2006 annettiin asetus (EY) N:o 561/2006 eli ajo- ja lepoaika-asetus, jonka myötä ensimmäistä kertaa käyttöön otetut ajoneuvot tuli varustaa digitaalisella ajopiirturilla. Velvoite koski uusia ajoneuvoja, joiden suurin sallittu kokonaismassa on yli 3,5 tonnia, ja linja-autoja, joiden paikkamäärä oli yhdeksän, kuljettaja mukaan lukien. Velvoite ei koskenut sillä hetkellä jo käytössä olleita ajoneuvoja.
Vuonna 2009 annettiin asetus (EY) N:o 1266/2009 tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen (ETY) N:o 3821/85 mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kymmenennen kerran. Muutoksilla haluttiin varmistaa digitaalisen ajopiirturin kehittämis- ja parantamismahdollisuudet, keventää hallinnollista taakkaa, sekä varmistaa luotettavat ajo- ja lepoaikatiedot niin kuljetusyrityksille kuin valvontaviranomaisillekin. Korjaamoille asetettiin vaatimus testata valvontalaite mahdollisten manipulointilaitteiden varalta määräaikaistarkastusten yhteydessä tai muissa valvontalaitteen tarkastustilanteissa. Asetukseen (ETY) N:o 3821/85 tehtyjen muutosten myötä lyhyen ajan sisään jouduttiin ottamaan käyttöön kaksi seuraavaa versiota digitaalisesta ajopiirturista.
Vuonna 2014 tuli voimaan asetus (EU) N:o 165/2014 tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista eli ajopiirturiasetus, jolla kumottiin asetus (ETY) N:o 3821/85 sekä muutettiin ajo- ja lepoaika-asetusta (ETY) N:o 561/2006. Siinä toistettiin yleinen velvoite asentaa ja käyttää ajopiirturia, sekä esiteltiin uusi valvontalaite eli älykäs ajopiirturi, missä tultaisiin hyödyntämään maailmanlaajuista satelliittipaikantamisjärjestelmää (GNSS), etäyhteyttä tienvarsitarkastuksissa (DSRC), sekä älykkäitä liikennejärjestelmiä (ITS). Perusteena älykkään ajopiirturin käyttöönottamiselle oli, että GNSS-järjestelmään yhdistetty ajopiirturi olisi asianmukainen ja kustannustehokas sekä kirjaisi automaattisesti ajoneuvon sijainnin. Tämän odotetiin helpottavan tarkastajien suorittamaa valvontaa. Euroopan unionissa on suhtauduttu manipulointiin ja sen aiheuttamiin haittoihin vakavasti. Ajopiirturiasetuksen ja ajo- ja lepoaika-asetuksen noudattamista valvoville tarkastajille on annettu laajat valtuudet toimia väärinkäytösten varalta. Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 2016/799 puolestaan sisälsi älykkäälle ajopiirturille asetetut tekniset vaatimukset.
Ajo- ja lepoaika-asetus, AETR-sopimus ja ajopiirturiasetus muodostavat ytimen tieliikennettä koskevista Euroopan unionin sosiaalialan säännöistä eli tieliikenteen sosiaalilainsäädännöksi kutsutusta kokonaisuudesta. Euroopan unionissa on pidetty tärkeänä, että tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö pysyy ajantasaisena, ja että valvontatoimenpiteet ovat tehokkaita ja yhdenmukaisia. Ajopiirturien on todettu olevan keskeisessä asemassa ja viiden avulla on ollut mahdollista parantaa liikenneturvallisuutta, kuljettajien työoloja ja maantiekuljetusyritysten välistä tervettä kilpailua.
Viimeisimmät muutokset tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöön on toteutettu 2020-luvulla. Muutosasetuksen (EU) N:o 2020/1054 nojalla muutettiin sekä ajo- ja lepoaika-asetusta (EY) N:o 561/2006 että ajopiirturiasetusta (EU) N:o 165/2014. Muutosasetuksen määräyksiä on sovellettu 20.8.2020 lähtien ja toistaiseksi viimeisimmät muutokset ajo- ja lepoaika-asetukseen ja ajopiirturiasetukseen ovat tulleet sovellettavaksi 31.12.2024 alkaen. Muutosasetus on osa EU:n tieliikenteen liikkuvuuspakettia, joka sisältää maanteiden liikenteenharjoittajan markkinoillepääsyä, kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevia sääntöjä, ajo- ja lepoaikoja sekä ajopiirturia sekä lähetettyjä kuljettajia ja valvontaa koskevia säädösmuutoksia. Tieliikenteen liikkuvuuspakettia on pidetty EU:n historian kenties merkittävimpänä tiekuljetusalaa koskevana uudistuksena. Yksilönsuoja, terveys ja turvallisuus ovatkin nousseet korostettuun asemaan sääntelyssä, niin kuljettajien kuin muidenkin liikenteessä liikkuvien osalta. Muutokset ajo- ja lepoaika-asetukseen ovat koskeneet muun muassa enimmäisajoaikoja, vähimmäistaukoja ja lepoaikojen vähimmäisvaatimuksia. Tavoitteena on ollut parantaa nimenomaan kuljettajien työoloja lepoaikojen viettämiseen, kotiinpaluuvelvoitteeseen ja turvallisiin pysäköintialueisiin kohdistuvalla sääntelyllä. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1228 myötä kaikki uudet kuorma- ja linja-autot on tullut varustaa älykkään ajopiirturin uudella versiolla. Täytäntöönpanoasetusta on sovellettu 21.8.2023 alkaen.
Analysoin ja systematisoin ajo- ja lepoaikojen sekä niiden valvontaan tarkoitetun ajopiirturin kehitysvaiheita artikkelissani: EU:n ajo- ja lepoaika- sekä ajopiirturisääntely kuljettajien, kilpailun ja liikenteen turvana 1960-luvulta nykypäivään. Lähestyn aihetta kilpailun, työntekijöiden suojelun ja liikenneturvallisuuden kautta, jotka ovat tieliikenteen normiston keskeisiä intressejä. Tutkimuksen kohteena ovat eri aikoina annetut oikeusnormit. Tuon esiin nykyiseen tilanteeseen johtaneita kehityspolkuja oikeuden tarkoituksen ja sen ulottuvuuksien ymmärtämiseksi osana yhteiskuntaa. Hyödynnän kirjallisen lähdeaineiston lisäksi ammatillista kokemustani poliisin liikennevalvonnasta.
Pasi Tuominen
HTM, väitöskirjatutkija, komisario
Vertaisarvioitu artikkeli Edilex Lakikirjastossa
- Tuominen, Pasi: EU:n ajo- ja lepoaika- sekä ajopiirturisääntely kuljettajien, kilpailun ja liikenteen turvana 1960-luvulta nykypäivään
- Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
Lue lisää
