Hovioikeus: Ajoneuvon kuljettaminen alhaisella nopeudella oli liikenneturvallisuuden vaarantamista
5.7.2024• Uutiset
Itä-Suomen hovioikeus 4.7.2024
Tuomio 24/128603
Asianumero R 23/1064
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Pohjois-Savon käräjäoikeus 29.09.2023 nro 137982
Asia Vammantuottamus ym.
Valittaja P
Vastapuoli Aluesyyttäjä
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.9.2024.
Käräjäoikeus oli tuominnut P:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta yhteiseen 50 päiväsakkoon.
Valitus
P on vaatinut, että syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa.
P ei ole rikkonut tieliikennelakia tai ajoneuvolakia. Ajoneuvo ei ole kaasun loppumisesta ja siitä seuranneesta nopeuden laskemisesta johtuen muuttunut liikenteeseen soveltumattomaksi tai turvattomaksi ajoneuvolain tarkoittamalla tavalla eikä myöskään sellaiseksi moottorikäyttöiseksi ajoneuvoksi, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 70 kilometriä tunnissa. Tieliikennelain 58 §:n tarkoituksena on sulkea tietyntyyppiset ajoneuvot, kuten traktorimönkijät, pois moottoritieltä. Säännöstä ei tule soveltaa ajoneuvoon, jonka nopeus on ollut rajoittunut tilapäisesti. Rakenteellisella nopeudella tarkoitetaan suurinta nopeutta, joka ei vahingoita ajoneuvon rakenteita. Rakenteellisen nopeuden käsitettä ei tule tulkita sen sanamuodon vastaisesti P:n vahingoksi. P:n menettely ei ole joka tapauksessa ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Nopeuden hidastuttua P on ajanut hätävilkut päällä aivan tien oikeata reunaa. Moottoritie on ollut hyvin valaistu. Paikassa, jossa törmäys on tapahtunut, on ollut suora tienosuus ja hyvä näkyvyys. Onnettomuus on aiheutunut yksin toisena vastaajana olleen henkilön huolimattomasta menettelystä.
Vastaus
Syyttäjä on vastustanut muutosvaatimuksia.
Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein. Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 78 kohdan 2.11 mukaan rakenteellisella nopeudella tarkoitetaan ”nopeutta, jota ajoneuvo ei voi ylittää tasaisella pinnalla ja ilman kohtuutonta ulkopuolista vaikutusta ottaen huomioon ajoneuvon suunnittelusta ja rakenteesta johtuvat mahdolliset rajoitukset”. Rakenteellinen nopeus riippuu siten sanamuodonkin mukaan ajoneuvon ominaisuuksista eikä se ole kuljettajan valittavissa oleva ominaisuus. Ajoneuvon tilasta riippuen sillä voinee olla myös useampia eri rakenteellisia nopeuksia, jolloin ryömintätilassa olevalla ajoneuvolla voi olla kaasun loppumisen takia eri rakenteellinen nopeus kuin sillä olisi normaalitilanteessa.
Niin sanottu ryömintätila ei ole tarkoitettu ajoneuvon kuljettamiseen tiellä, vaan ajoneuvon siirtämiseen pois vaarallisesta paikasta. Hätävilkkujen päällä pitäminen ei oikeuta poikkeamaan muista liikennesäännöistä eikä se tee menettelystä vaaratonta. Erityisen moitittavaa P:n menettelystä tekee se, että hän on ajettuaan ensin pitkän matkan 80 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella päättänyt vielä liittyä moottoritielle huonossa säässä 20 kilometrin tuntinopeudella. Moottoritien liikennesäännöt sisältävät ajonopeutta koskevia vaatimuksia, koska säännöksillä halutaan liikenneturvallisuuden takaamiseksi rajoittaa hitaammilla moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ajamista moottoritiellä. Huomattava nopeusero muuhun liikenteeseen nähden aiheuttaa vaaraa, koska se vaikeuttaa muun liikenteen ennakoimismahdollisuuksia.
Syyttäjä on käräjäoikeuden tuomiossa mainittujen lainkohtien lisäksi vedonnut tieliikennelain 20 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan ajoneuvolla ei saa ajaa aiheettoman hitaasti. P:llä ei ole ollut tarvetta käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin kuljettaa ajoneuvoa sen enempää valtatiellä 9 kuin valtatiellä 5 ryömintätilassa 20 kilometrin tuntinopeudella.
Lausuma
P on syyttäjän vastauksen johdosta antamassaan lausumassa katsonut, ettei tieliikennelain 20 §:n 3 momentti sovellu nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen, jossa on ajettu valtateillä ja moottoritiellä, joissa ei ole ollut mitään erillistä vähimmäisnopeusliikennemerkkiä. Kyseistä säännöstä on joka tapauksessa tulkittava siten, että sen perusteella on kielletty ajaminen liian hitaasti kiusantekomielessä. Hitaasti ajaminen ei ole kiellettyä, jos siihen on hyväksyttävä syy. P:n ajossa ei ole ollut kyse kiusanteosta tai tahallisesta liikenteen häiritsemisestä. P:n hitaasti ajamiselle on ollut hyväksyttävä syy, kun kyse on ollut ajoneuvosta johtuvasta väliaikaisesta nopeuden hiljenemisestä. Ajoneuvolla ei voi olla useita rakenteellisia nopeuksia.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kohta 1
Rakenteellinen nopeus
Asiassa on riidatonta, että P:n kuljettaman kaasukäyttöisen kuorma-auton suurin rakenteellinen nopeus on yli 70 kilometriä tunnissa, kun se on toiminut normaalisti kaasulla. Kysymys on siitä, onko P rikkonut tieliikennelain 58 §:n 2 momenttia kuljettaessaan moottoritiellä edellä mainittua ajoneuvoa, jonka enimmäisnopeus on kaasun loppumisesta johtuen ollut 20 kilometriä tunnissa.
Tieliikennelain 58 §:n 2 momentin mukaan moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä ei saa kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa, jonka suurin sallittu tai rakenteellinen nopeus on enintään 70 kilometriä tunnissa. Lain esitöissä (HE 180/2017 vp, s. 207) rajoitusta on perusteltu muun muassa sillä, että 60 kilometriä tunnissa kulkevan mönkijätraktorin kuljettaminen esimerkiksi 120 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella olisi liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallista. Esitöissä todetaan lisäksi, että pykälä vastaa kansainvälisen tieliikennesopimuksen 25 artiklaa.
Kyseisen sopimuksen 25 artiklan 1a kohdan mukaan tien käyttö moottoriteillä on kielletty moottoriajoneuvoilta, jotka rakenteensa vuoksi eivät voi saavuttaa kansallisessa lainsäädännössä määrättyä nopeutta tasaisella tiellä.
Tieliikennelain 58 §:n sanamuoto, tai säännöksen esityöt, eivät tue syyttäjän näkemystä siitä, että ajoneuvolla voisi olla useita rakenteellisia enimmäisnopeuksia. Myöskään syyttäjän vastauksessaan viittaamalla Euroopan talouskomission säännöllä ei ole sellaista tulkintavaikutusta, minkä johdosta tieliikennelain 58 §:n 2 momenttia tulisi tulkita vastoin säännöksen sanamuotoa.
Hovioikeus katsoo, ettei P:n kuljettaman ajoneuvon rakenteellinen nopeus ole kaasun loppumisesta johtuen alentunut 20 kilometriin tunnissa, vaan kysymys on ajoneuvon suunnitellusta ominaisuudesta, joka mahdollistaa ajoneuvon siirtämisen alhaisella nopeudella sen ensisijaisena polttoaineena käytettävän kaasun loppumisen jälkeen.
Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että P ei ole rikkonut tieliikennelain 58 §:ää.
Ajoneuvon liikenteeseen soveltuvuus ja turvallisuus
Asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko P:n kuljettama ajoneuvo ollut kaasun loppumisen jälkeen liikenteeseen soveltuva sekä kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen. Mikäli ajoneuvossa katsotaan olleen turvallisuuteen vaikuttava puutteellisuus tai vika, kysymys on myös siitä, onko puutteellisuus tai vika ollut vähäinen ja välittömästi tai matkan aikana ilman huomattavaa hankaluutta korjattavissa.
Ajoneuvolain 3 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän on oltava liikenteeseen soveltuva ja rakenteeltaan, varusteiltaan, kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen. Ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän rakenne, varusteet, ulkopuolinen muoto ja materiaali eivät saa aiheuttaa vaaraa. Mainitun lain 4 §:n mukaan jos ajoneuvon rakenteessa tai varusteissa havaitaan turvallisuuteen tai ympäristöominaisuuksiin vaikuttava puutteellisuus tai vika, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä ennen kuin puutteellisuus ja vika on korjattu. Tämä kielto ei kuitenkaan koske matkalla todettua, olosuhteet huomioon ottaen vähäiseksi katsottavaa puutteellisuutta tai vikaa, joka on syntynyt matkan kestäessä ja joka ei ole ollut kuljettajan välittömästi havaittavissa ja korjattavissa tai jonka korjausta ei voida ilman huomattavaa hankaluutta matkalla suorittaa.
Lain esitöiden (HE 177/2020 vp, s. 28) mukaan 3 §:n 1 momentin ensimmäinen virke tarkoittaisi käytännössä ajoneuvossa sisällä olevien henkilöiden turvallisuuden varmistamista. Ensimmäiseen virkkeeseen sisältyisi myös vaatimus siitä, että ajoneuvon tulee olla liikenteeseen soveltuva. Tällä tarkoitettaisiin muun muassa sitä, etteivät ajoneuvon ikkunat saa olla lumen tai jään peitossa eikä ajoneuvossa saa olla kuormaa, joka haittaa kuljettajan toimintaa. 4 §:n säännös sisältäisi kiellon käyttää liikenteessä ajoneuvoa, jonka rakenteessa tai varusteissa havaitaan turvallisuuteen tai ympäristöominaisuuksiin vaikuttava puutteellisuus tai vika. Turvallisuutta ja ympäristöominaisuuksia koskeva rajaus tarkoittaisi käytännössä sitä, että ajoneuvolla saisi ajaa, vaikka esimerkiksi sen istuinlämmitin olisi rikki.
Hovioikeus katsoo, että P:n kuljettama ajoneuvo on kaasun loppumisesta huolimatta ollut liikenteeseen soveltuva. Ajoneuvon enimmäisnopeuden rajoittuminen 20 kilometriin tunnissa on edellä todetulla tavalla auton suunniteltu ominaisuus. Kysymys ei ole edellä mainituissa ajoneuvolain säännöksissä tarkoitetusta ajoneuvon rakenteessa, varusteissa, kunnossa tai muissa ominaisuuksissa olleesta puutteellisuudesta tai viasta.
Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei P ole rikkonut ajoneuvolain 3 ja 4 §:iä.
Ajoneuvon kuljettaminen alhaisella nopeudella
Tienkäyttäjän yleisiä velvollisuuksia koskevan tieliikennelain 3 §:n 1 momentin mukaan vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Saman pykälän 2 momentin mukaan liikennettä ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata. Sanotun lain 20 §:n 3 momentin mukaan ajoneuvoa ei saa ajaa aiheettoman hitaasti eikä tarpeettomasti äkkiä jarruttamalla.
Viimeksi mainitun säännöksen säätämiseen johtaneen lain esitöiden (HE 180/2017 vp, s. 64) mukaan ajonopeuden sovittaminen liikenneolosuhteiden mukaisesti ei koske vain nopeuden rajoittamista, vaan liikennettä ei saa aiheettomasti häiritä kuljettamalla ajoneuvoa huomattavasti alhaisemmalla nopeudella kuin muu liikenne.
P on syytteessä kerrotulla tavalla jatkanut kaasun loputtua ajoneuvon kuljettamista 20 kilometrin tuntinopeudella eli huomattavasti alhaisemmalla nopeudella kuin muu liikenne. P on päättänyt jatkaa ajoa Kuopioon ensin valtatiellä 9, jossa enimmäisnopeusrajoitus on ollut 80 kilometriä tunnissa, ja edelleen valtatie 5:n moottoritieosuudella, jossa enimmäisnopeusrajoitus on ollut 100 kilometriä tunnissa. Hovioikeus katsoo, että P:n olisi kaasun loputtua tullut ainoastaan siirtää ajoneuvo sellaiseen lähimpään paikkaan, esimerkiksi tien sivuun tai levikkeelle, jossa se ei olisi aiheuttanut vaaraa muulle liikenteelle. Ajon jatkamiselle muuta liikennettä huomattavasti alhaisemmalla nopeudella ei ole ollut hyväksyttävää syytä turvalliseen paikkaan siirtämistä lukuun ottamatta. Hovioikeus katsoo P:n kuljettaneen ajoneuvoaan aiheettoman hitaasti tieliikennelain tarkoittamalla tavalla. Menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa muiden tienkäyttäjien turvallisuudelle.
Edellä esitetyn perusteella hovioikeus päätyy siihen, että P on tahallaan tai ainakin huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain 3 §:ää ja 20 §:n 3 momenttia päättäessään jatkaa ajoneuvon kuljettamista sen jälkeen, kun ajoneuvon enimmäisnopeus on kaasun loppumisesta johtuen laskenut 20 kilometriin tunnissa. P:n on täytynyt ymmärtää, että kuorma-auton kuljettaminen syytteessä kerrotulla tavalla 20 kilometrin tuntinopeudella yleisillä teillä, joiden nopeusrajoitukset ovat olleet 80 ja 100 kilometriä tunnissa, on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle ottaen huomioon muiden teillä kulkevien käyttämät nopeudet. Hänen toimintansa on osaltaan aiheuttanut syytteessä kerrotun ajoneuvojen yhteentörmäyksen ja siitä aiheutuneet seuraukset. P on tällä menettelyllään syyllistynyt kohdassa 1 liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hätävilkkujen käyttö ja tien oikeassa reunassa ajaminen eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Syyte kohdan 1 osalta enemmälti hylätään.
Kohta 2
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja lopputuloksen kohdan 2 osalta.
Rangaistusseuraamus
Kohdan 1 syyksilukemisen muuttumisesta huolimatta P:lle tuomittu rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus hänen syykseen jäävästä menettelystä. Päiväsakon rahamäärä on vahvistettu vuoden 2022 verotustietojen perusteella.
- Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.9.2024.
Edilex arvioitiin Julkaisufoorumi-luokituksen tasolle 1
- Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
Lue lisää
Juridiikan kirjat, koulutukset ja verkkopalvelut
