Defensor Legis 3/2023 on julkaistu Edilexissä

Defensor Legis 3/2023

Sisällys

Järvinen, Petra: Avioliittovaatimus vieraan lapsen yhteisadoptiossa, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Artikkelissa tarkastellaan adoptiolain (22/2012) 9 §:ään sisältyvää yhteisadoption avioliittovaatimusta ja sen liitännäisyyttä lapsen edun toteutumiseen adoptioasioissa. Tutkimuksessa selvitetään, millainen keskinäissuhde lapsen edun ja yhteisadoption avioliittovaatimuksen välille lainsäädännössä rakentuu, ja voidaanko avioliittovaatimuksella aidosti edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Tutkimuksessa tarkastellaan, mistä tekijöistä lapsen etu adoptioasioissa koostuu, minkä lisäksi tarkastellaan adoptiolain esitöissä adoptiovanhempien parisuhdemuodolle asetettuja kriteerejä lapsen edun näkökulmasta. Tarkasteluun perustuen esitän, että yhteisadoptio-oikeus tulisi laajentaa myös avoliitossa eläville pariskunnille, sillä jo nykyisen lainsäädännön mukaan adoptioprosessiin pakollisena kuuluvan adoptioneuvonnan aikana arvioidaan adoptionhakijoiden parisuhteen kestävyyttä ja vakautta. Lisäksi ehdotan, että adoptioneuvontaan sisällytettäisiin adoptiovanhempien laatima suunnitelma mahdollisen liiton päättymisen varalta, jotta lapsen etu ja elatuksen ja huollon jatkuvuus voidaan taata myös erotilanteessa.

Helin, Markku: Sopimusvapauden ajalliset rajoitukset perheoikeudessa, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Sopimuksilla on nykyisin tärkeä merkitys perheoikeudessa. Perheoikeus ei silti ole perusluonteeltaan sopimuksellinen oikeudenala, minkä vuoksi sopimusvapautta on eri tavoin rajoitettu. Kirjoituksessa tarkastellaan sopimusvapauden rajoituksia erityyppisissä perheoikeudellisissa sopimuksissa, joita ovat prosessuaaliset sopimukset, puhtaasti perheoikeudelliset sopimukset, perhevarallisuusoikeudelliset sopimukset ja kahden viimeksi mainitun sopimustyypin risteymät eli kombinaatiosopimukset. Erityistä huomiota kiinnitetään sopimusvapauden ajallisiin rajoituksiin, jotka kieltävät sopimisen tietämättömyyden verhon takaa eli ennen kuin asia on konkretisoitunut. Kirjoittaja katsoo, että ajalliset rajoitukset ovat luonteenomaisia perheoikeudessa ja että niitä on tietyissä tapauksissa noudatettava, vaikka laki vaikenee asiasta. Aviopuolisoiden omaisuuden ositusta koskevien sopimusten ryhmässä ajallisten rajoitusten asema on epäselvä ja selventäviä prejudikaatteja tai mieluiten lainsäätäjän toimenpiteitä kaipaava. Ajallisilla rajoituksilla on etuja, sillä ne estävät sopijapuolia ottamasta kohtuuttomia riskejä ja parantavat sopimusten tasoa. Mahdollisuus sovitella sopimusta jälkikäteen ei tällaisia rajoituksia kaikilta osin korvaa. Toisaalta perheoikeudessakin on oikeustoimia, suuria valintoja, jotka on voitava tehdä etukäteen tietämättä tarkoin valinnan seurauksista.

Kangas, Urpo: Jäämistösaanto, perinnönjako ja hallinnanjakosopimus, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Kaikissa niissä tapauksissa, joissa kuolinpesään kuuluu kiinteää omaisuutta, jakoa ei ole mahdollista toimittaa osoittamalla kullekin perillisistä heidän suhteellista ja arvomääräistä perintöosaansa vastaava määräala kiinteistöstä. Perinnönjako ajautuu helposti umpikujaan ja viime kädessä pesänjakajan on haettava kuolinpesään kuuluvan kiinteistön myyntilupaa. Jos kuolinpesän osakkaat ovat sovinnollisia, he voivat tyytyä murto-osaiseen perinnönjakoon, jossa kahdelle tai useammalle kuolinpesän osakkaalle osoitetaan heidän osuuttaan vastaava murto-osa kiinteistöstä. Tämän perinnönjakoratkaisun seurauksena osakkaiden välille syntyy yhteisomistussuhde kiinteistöön. Tämä ei estä kiinteistön käytön jakamista tarkoituksenmukaisella tavalla yhteisomistajien kesken. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, millä tavalla yhteisomistajat voivat sopia kiinteistön hallinnasta itseään ja sivullista sitovalla tavalla solmimalla ja kirjaamalla kiinteistöön kohdistuvana erityisenä oikeutensa hallinnanjakosopimuksen. Pesänjakajalla ei ole toimivaltaa päättää hallinnanjakoa koskevan sopimuksen sisällöstä, mutta pesänjakaja voi antaa oikeudellista informaatiota sen sisällöstä ja kirjaamisesta jakoprosessin aikana. Hallinnanjakosopimus voi olla yksi keino ohjata perillisiä sopimaan perinnönjaon sisällöstä. Välillisesti se voi siten vaikuttaa myös jaon lopputulokseen.

Yli-Hyövälti, Milla: Sakon muuntorangaistus – päihdeongelmien huomioiminen tuomitsemisessa ja täytäntöönpanossa, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Tässä artikkelissa tarkastellaan vastaajien päihdeongelmien huomioimista sakon muuntorangaistusasioiden tuomitsemis- ja täytäntöönpanovaiheessa erityisesti lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen kyselytutkimuksen pohjalta.

Sakon muuntorangaistusten tuomitsemisvaiheessa käräjäoikeus voi käyttää harkintavaltaansa ja jättää sakot muuntamatta esimerkiksi vastaajan päihdekuntoutukseen hakeutumisen vuoksi. Tutkimukseni perusteella muuntamatta jättämistä ei kuitenkaan juuri koskaan käytetä. Muuntamatta jättämisen vähäiseen käyttöön saattaa yhtenä syynä olla se, että päätöksenteko on ohjattu lähes pelkästään tuomioistunharjoittelua suorittaville käräjänotaareille, joilla ei välttämättä ole riittävästi tietoa siitä, milloin muuntamatta jättämistä koskevaa punnintaa tulisi tehdä. Lisäksi muuntamatta jättämisen vähäiseen käyttöön vaikuttaa se, että tuomioistuimella ei ole muuntorangaistusta koskevaa päätöstä tehdessään tiedossa sellaisia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa muuntamatta jättämiseen. Oikeudellisen avustajan tarve sakon muuntorangaistusasioissa on myös huomattavasti suurempi kuin sen on ajateltu olevan.

Sakon muuntorangaistus voidaan panna täytäntöön vankilan sijasta myös päihdekuntoutuslaitoksessa. Sakon muuntorangaistukset laitetaan kuitenkin täytäntöön pääasiassa vankeutena, vaikka päihdekuntoutukseen sijoittamista on pyritty lisäämään erilaisilla hankkeilla. Erityisesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta sakon muuntorangaistusten täytäntöönpanosta tekee ongelmallista se, että päihdekuntoutukseen pääseminen edellyttää aina vangin kotikunnan antamaa sitoumusta jatkohoidosta sekä Rikosseuraamuslaitoksen ja vangin kotikunnan välistä yhteistyön toimivuutta. Päihdeongelmaiset sakon muuntorangaistukseen tuomitut asetetaan näin ollen keskenään erilaiseen asemaan kotikuntansa perusteella.

Hynönen, Kalle – Leino, Saara – Bützow, Alexander: Euroopan datatalouden uudet säännöt: Tarkastelussa datasäädös ja tekoälyasetus, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Artikkelissa tarkastellaan EU:n tulevan datasäädöksen ja tekoälyasetuksen sisältöä ja pyritään antamaan yleiskuva kyseisten asetusten pääsisällöstä ja eräistä keskeisistä haasteista erityisesti yritysten näkökulmasta. Artikkeli perustuu EU:n lainsäädäntöprosessissa oleviin asetusluonnoksiin, joiden lopullinen sisältö on artikkelin laatimishetkellä vielä osittain avoinna. Jo nyt voidaan kuitenkin ennakoida, että sekä datasäädös että tekoälyasetus tulevat toteutuessaan aiheuttamaan merkittäviä muutoksia sekä yritysten tuotekehitykseen että sopimuskäytäntöihin. Datasäädös velvoittaa suunnittelemaan dataa käsittelevät tuotteet siten, että datan jakaminen on mahdollista, velvoittaa datan haltijoita jakamaan tuotteiden käytössä syntyvää dataa käyttäjille ja kolmansille osapuolille sekä sääntelee pakottavasti yritysten välisiä dataa koskevia sopimusehtoja. Tekoälyasetus puolestaan jaottelee tekoälyjärjestelmät riskiluokituksen mukaan ja asettaa erityisesti suuririskisiksi katsottavien järjestelmien tarjonnalle ja käytölle laajoja teknisiä ja hallinnollisia vaatimuksia. Periaatteellisesti merkittävänä voidaan pitää myös sitä, että molemmat asetukset tuovat pakottavaa sääntelyä aiemmin pääosin sääntelemättömälle alueelle: datasäädöksen osalta teollisen datan hyödyntämiseen ja tällaista dataa koskeviin yritysten välisiin sopimusehtoihin ja tekoälyasetuksen osalta tekoälyratkaisujen tarjontaan ja käyttöön.

Keskitalo, Kristian: Oikeustieteellinen rahateoria laintulkinnassa, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Artikkelissa tarkastellaan oikeusjärjestelmämme rahakäsitettä. Siinä käydään läpi oikeustieteessä sovelletut päärahateoriat sekä pyritään hahmottamaan oikeustieteellisen rahateorian soveltuvuutta lainsäädännön rahakäsitteiden osalta. Artikkelissa tarkastellaan rahakäsitettä nimenomaisesti osakeyhtiölain (624/2006), rahankeräyslain (863/2019) ja konkurssilain (863/2019) näkökulmasta.

Erityisesti virtuaalivaluutat ovat uudelleen nostaneet esiin kysymyksen oikeudellisesta rahakäsitteestä ja tulevaisuudessa teknologian kehitys todennäköisesti lisää maksuinstrumenttien monimuotoisuutta sekä haastaa oikeudellista rahakäsitettä.

Näyttäisi siltä, että oikeudellisesta rahasta ei ole ollut perustavanlaatuista epäselvyyttä, vaikka yksittäiset käytännön tilanteet voivat osoittautua tulkinnallisesti haastaviksi. Oikeustieteellisestä rahateoriasta on tulkinta-apua, kun tulkitaan, onko jokin uusi instrumentti säädösten mukaan rahaa.

Itälä, Hannu: Kannustinosakkeille jaettavan osingon verotus, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Viime aikoina osakeyhtiöiden työntekijöiden tai näiden holdingyhtiöiden merkitsemien kannustinosakkeiden osinkoverotus on aiheuttanut runsaasti tulkinnallisia ongelmia, mikä näkyy erityisesti Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön muutoksenhauissa sekä hallinto-oikeuskäytännössä. Tulkintakysymys kiteytyy siihen, verotetaanko kannustinosakkeelle jaettua osinkoa työntekijän tai tämän holdingyhtiön osinkotulona vai työntekijän ansiotulona. Asiaan saatiin hiljattain selvennystä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2023:23, jossa otettiin muun ohella kantaa true partnership -mallin puitteissa työntekijöiden merkitsemien osakkeiden osinkoverotukseen. Vaikka ratkaisu osaltaan selvensi kannustinosakkeille jaettavan osingon osinkoverotuksen edellytyksiä, se jätti edelleen joitakin kysymyksiä avoimeksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan kannustinosakkeille jaettavien osinkojen verotukseen liittyviä ongelmia erityisesti hallinto-oikeuskäytännön pohjalta ja pyritään selvittämään, miltä osin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2023:23 on selkiyttänyt oikeustilaa.

Ilmonen, Klaus: Yhtiö muutoksessa – yritysohjauksen politiikkaa, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Artikkelissa tarkastellaan osakeyhtiömuotoisen yrityksen yritysohjausta (corporate governance) ja EU:n yritysohjaussääntelyä sen yhteiskunnallisessa (tai ”poliittisessa”) viitekehyksessä. Yritysohjauksen poliittisessa tarkastelussa yhtiön sidosryhmät nähdään myös yhteiskunnallisina toimijoina ja yritys puolestaan sekä yhteiskunnallisena toimijana että poliittisen toiminnan alustana ja kanavana. Yritysten toiminnan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin kohdistuvat odotukset ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana ja yritysten toimintaan on tältä osin pyritty vaikuttamaan paitsi sääntelyn kautta myös oikeusteitse ja yritystason poliittisen vaikuttamisen keinoin. Tässä kehityksessä yritysohjauksesta on tullut myös yrityksen toiminnan yhteiskunnallisen ohjauksen väline. Artikkelissa pyritään näistä lähtökohdista arvioimaan osakeyhtiömuotoisen yhtiön oikeudellisiin rakenteisiin kohdistuvia muutospaineita ja mahdollisia kehityssuuntia. Aloitteet liittyen liiketoiminnan läpinäkyvyyden lisäämiseen, huolellisuusvelvoitteiden laajentamiseen, vastuun samastamiseen ja sidosryhmien osallistamiseen vaikuttavat yhtiön oikeudelliseen luonteeseen suhteessa sen vastuuseen kuuluvan toiminnan sekä siitä vastuussa olevien tahojen ja omaisuuserien piiriin – tämä kehitys on omiaan vaikuttamaan yrityksen vastuuasemaan samoin kuin sen eri sidosryhmien välisiin suhteisiin ja näin myös yhtiön oikeudellisen määrittelyn lähtökohtiin.

Norros, Olli: Vakuutuksenantajan julkinen ilmoitus ja korvauksen vanhentuminen, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Vakuutussopimuslain 73.1 § 1 virkkeen mukaan korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Joskus jos sama olosuhde, esimerkiksi pandemia, on vaikuttanut suureen joukkoon vakuutuksenottajia, vakuutuksenantaja saattaa haluta oma-aloitteisesti antaa yleisen tiedotteen vahingon korvattavuudesta tai korvauskelvottomuudesta tietystä vakuutuksesta. Jos vakuutuksenantaja on antanut tällaisen yleisen tiedotteen ja siinä kiistänyt vastuunsa, vakuutuksenottaja saattaa tietoon luottaen jättää hakematta korvausta. Jos myöhemmin paljastuu, että vakuutuksenantajan esittämä vastuunsa kiistäminen on ollut aineellisoikeudellisesti perusteeton, saatetaan joutua pohtimaan sitä, mistä hetkestä vakuutussopimuslain 73.1 § 1 virkkeen mukainen määräaika alkaa kulua. Mielenkiintoinen kysymys on ennen kaikkea se, lykkääkö vakuutuksenantajan perusteeton vastuun kiistäminen sitä hetkeä, jolloin vakuutuksenottajan voidaan katsoa riittävässä määrin saaneen tietää vakuutustapahtumasta. Kysymys on siis eräänlaisen oikeuserehdyksen vaikutuksellisuudesta.

Käsillä olevassa artikkelissa katsotaan, ettei vakuutuksenantajan tiedote, jossa yhtiö on kiistänyt vastuunsa vakuutuksen perusteella, ainakaan pääsäännön mukaan lykkää VSL 73.1 §:n mukaisen yksivuotisen määräajan alkamishetkeä. Kantaa voidaan perustella muun muassa oikeuserehdykseen vaikutuksettomuutta koskevalla yleisellä opilla, vakuutussopimuslain esitöillä sekä vertailulla vahingonkorvausvelan vanhentumista koskevaan, vanhentumislain 7.1 §:n mukaiseen oikeustilaan. Toisaalta vaikka jossakin poikkeustapauksessa tällainen vanhentumisajan alkamishetkeä lykkäävä vaikutus hyväksyttäisiinkin, lykkäävä vaikutus saattaa lakata, jos vakuutusyhtiön perusteeton kiistäminen tulee torjutuksi samaa oikeuskysymystä koskevassa tuomiossa tai FINEn Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa.

Hakala, Kim: Takuu ja reklamaatiovelvollisuus lain tai sopimusehdon puuttuessa – erityistarkastelussa YSE 29 §, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Oikeustieteessä lähtökohtana on, että lain tai sopimusehdon puuttuessa reklamaatiovelvollisuus perustuu sopimusoikeuden yleisiin oppeihin. Artikkelissa tarkastellaan kyseisen lähtökohdan soveltuvuutta tilanteisiin, joissa suoritukselle on myönnetty takuu. Tarkemmin sanottuna kyse on rakennusalan yleisten ehtojen (YSE) mukaisesta takuu-urakasta. Viime kädessä kyse on siitä, kumpi sopimusosapuoli kantaa vastuun reklamaatiovelvollisuutta koskevan sopimusehdon puutteesta.

Artikkelissa perustellaan reklamaatiovelvollisuuden puuttumista paitsi sillä, että saamisoikeudet eivät voi lakata ilman selvää oikeusperustaa, mutta myös sillä, että rakennusurakat eivät täysin rinnastu lyhytkestoisiin sopimussuhteisiin tai irtaimen kauppaan. Tämän lisäksi huomiota on kiinnitetty takuun tuomaan lisäarvoon, mikäli tilaajalla olisi reklamaatiovelvollisuus urakoitsijan myöntämän takuuvastuun aikana.

Lopputulemana on, että reklamaation edellyttäminen tilaajalta on jokseenkin ongelmallista. Luontaisempaa voisi olla vastuun vierittäminen reklamaatiota koskevan sopimusehdon puuttumisesta takuun myöntäjälle eikä takuunsaajalle.

Hoffrén, Mia: Kiinteistön ja asunnon virheeseen perustuvien vaatimusten ilmoittaminen, täsmentäminen ja muuttaminen, Asiantuntija-artikkeli
Tiivistelmä
Kiinteistönkaupan tai asuntokaupan virheeseen vetoavan ostajan on ilmoitettava myyjälle sekä virheestä että siihen perustuvista vaatimuksistaan kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta (reklamaatio). Virheen seuraamusjärjestelmään, tyypillisten virheiden laatuun ja ostajan asiantuntemukseen liittyvät seikat voivat vaikeuttaa vaatimusten yksilöintiä. Reklamaation jälkeen saadut uudet tiedot tai muut seikat voivat myös antaa ostajalle aiheen muuttaa vaatimuksiaan reklamaation jälkeen. Säännösten perusteella ei ole selvää, kuinka täsmällisesti virheeseen perustuvat vaatimukset on reklamaatiossa yksilöitävä ja millä edellytyksillä vaatimuksia saa myöhemmin muuttaa.

Artikkelissa puolletaan reklamaatiosäännösten tulkintaa siten, että ostajan on reklamaatiossa ilmoitettava, vaatiiko hän virheen perusteella virheen oikaisemista, kaupan purkamista vai hinnanalennusta, sekä ilmoitettava rahamääräisten vaatimusten määrä. Seuraamustyypin valinnan sitovuutta on arvioitava sen mukaan, mistä seuraamustyypistä ja millaisesta muutoksesta on kysymys. Yleensä vaatimusten merkittävä muuttaminen reklamaation jälkeen edellyttää perusteltua syytä, ja muutoksesta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun muutos on käynyt aiheelliseksi.

Oesch, Rainer: Kirja-arvio teoksesta Kirsi Salmela, Opettajan tekijänoikeuskäsikirja. Selviytymisopas tekijänoikeuksien viidakkoon. Edita 2023. 312 s., Kirja-arvostelu
Tiivistelmä
Arvoitava teos on mittava tietokirja opettajan tekijänoikeuksista. Kirja on luonteeltaan opas mutkikkaaksi käyneeseen tekijänoikeusnormistoon. Näkökulma on opettajan työ: teos koskee opettajaa luovan toiminnan harjoittajana ja luovan työn tulosten käyttäjänä. Teoksessa on nostettu esiin paitsi opetusalan kannalta tärkeät tekijänoikeudelliset perusasiat myös monet alan erityiskysymykset. (Edilex-toimitus)

Harju, Ilkka: Arvio Antti Vepsän arvopaperimarkkinaoikeudellisesta väitöskirjasta Vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö, Kirja-arvostelu
Tiivistelmä
Ilkka Harju arvioi artikkelissa Antti Vepsän väitöskirjan aiheesta Vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö. Väitöskirja voidaan lukea kuuluvaksi arvopaperimarkkinaoikeuden alaan. Väitöskirjan sisältö käydään artikkelissa läpi tiiviisti, mutta kattavasti. Itse väitöskirjassa on kolme ominaispiirrettä, joita artikkelissa tarkastellaan: (i) teoksen merkittävin tutkimustulos eli vahvaan de lege ferenda -näkökulmaan liittyvä argumentti siitä, että vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön mahdolliseen sääntelyyn Suomessa tulisi lähtökohdaksi ottaa sijoitusrahaston eikä osakeyhtiön sääntely, (ii) ehdotetun sääntelyn tosiasiallisesti keskeisin kohderyhmä (ulkomaiset institutionaaliset sijoittajat), joka on samalla teoksen pääasiallinen ongelma, ja (iii) kunnianhimoinen oikeusvertailu, joka ei kohdistu ensisijaisesti Pohjoismaihin, vaan pääasiallisesti brittiläisen kansainyhteisön common law -maihin. (Edilex-toimitus)

Suomen Asianajajaliiton aikakausjulkaisu Defensor Legis on Pohjoismaiden vanhin asianajajien julkaisu. Lehti sisältää kirjoituksia käytännön oikeuselämän eri aloilta, valikoituja oikeustapauksia sekä selostuksia hyvää asianajajatapaa koskevista valvontaratkaisuista. Defensor Legis -lehdet ovat Edilexissä kokonaisuudessaan numerosta 4/2003 alkaen ja suurin osa lehtien artikkeleista vuoden 2000 alusta lähtien. Uudet numerot ilmestyvät Edilexissä samaan aikaan lehden paperiversion kanssa.