Hallinto-oikeus arvioi oikeustieteellisten opintojen ensikertalaisuuskiintiön yhdenvertaisuutta: Valitus opiskelijavalintapäätöksestä hylättiin

Helsingin hallinto-oikeus 29.6.2021 (julkaisematon)

Päätös: 21/0189/2
Diaarinumero: 05677/19/1305
Asia: Yliopiston opiskelijavalintaa koskeva valitus
Valittaja: A
Päätös, josta valitetaan: Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan valintalautakunta 20.8.2019

Valittaja oli vaatinut, että valintalautakunta oikaisee opiskelijavalintapäätöstä, ja myöntää hänelle opiskelupaikan oikeustieteen notaarin ja maisterin koulutusohjelmaan ylioppilastodistuksensa arvosanojen perusteella. Valittaja oli ensikertalaisuuskiintiön vuoksi joutunut kohtuuttomaan ja epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa muihin hakijoihin, koska toisin kuin ensikertalaisten hakijoiden, hänen olisi tullut osallistua pääsykokeeseen. Valintamenettely on siten asettanut hänet kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan koulutustaustansa perusteella. Ensikertalaisten erityiskohtelun tavoite olisi ollut saavutettavissa myös syrjimättömällä tavalla.

Valintalautakunta on hylännyt valittajan oikaisuvaatimuksen.

Päätöksessä on viitattu sen liitteenä olevaan oikeustieteellisen alan yhteisvalinnan valintakoelautakunnan lausuntoon, jossa on muun ohella todettu, että oikeustieteen notaarin ja maisterin koulutusohjelman opiskelijavalintojen valintaperusteissa on toisaalta riittävästi mahdollistettu muiden kuin ensikertalaisten hakijoiden valinta samoin kuin avoimen yliopiston väylän opintojen perusteella tehtävät valinnat, ja toisaalta tarkoin kohdeltu opiskelijoita keskenään yhdenvertaisella tavalla kunkin valintaryhmän sisällä. Oikeustieteen yhteisvalinnassa tehty valintaperusteita koskeva päätös on tehty yliopistolle kuuluvan harkintavallan piirissä ja se turvaa riittävällä tavalla myös korkeakoulututkinnon jo suorittaneille ja opiskelupaikan vastaanottaneille asianmukaisen mahdollisuuden hakeutua uusiin korkeakouluopintoihin.

Valituksessa esitetyt vaatimukset

Opiskelijavalintapäätös ja valituksenalainen päätös on kumottava. Asia on palautettava valintalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajan hakemus on ratkaistava yhdenvertaisesti niiden hakijoiden kanssa, jotka on hyväksytty todistusvalinnalla opiskelemaan oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin koulutusohjelmassa Helsingin yliopistossa vuonna 2019.

Helsingin yliopisto on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaan viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta lukien.

Perusteet

Valittajan ylioppilastutkinto olisi tuottanut parhaat mahdolliset todistusvalintapisteet, mutta häntä ei valittu opiskelemaan, koska hän ei korkeakoulututkinnon suorittaneena kuulu yliopistolain 36 b §:n 1 momentissa tarkoitettuihin ensikertalaisiin hakijoihin. Valittaja ei ole osallistunut valintakokeeseen, koska hän on halunnut tulla huomioiduksi vain todistusvalintajonossa. Oikeustieteellisten opintojen osalta ensikertalaisuuskiintiö on vuoden 2019 opiskelijavalinnassa toteutettu siten, että 35 opiskelupaikkaa on varattu ylioppilastutkinnon pisteiden perusteella parhaille, mutta vain jos he kuuluvat yliopistolain 36 b §:n tarkoittamaan ensikertalaisten joukkoon. Loput 142 paikkaa on täytetty valintakoemenestyksen perusteella, mutta heistäkin ensikertalaisia valitaan valintaperusteiden mukaan 98 ja vasta sen jälkeen valintakoepisteiden paremmuusjärjestyksessä 44 hakijaa. Ensikertalaisille oli siis varattu vähintään 133 paikkaa 177 paikasta. Yliopiston tulee yliopistolain 36 b §:n 4 momentin mukaan huolehtia siitä, että eri hakijaryhmiin kuuluvien mahdollisuudet opiskelupaikan saamiseen eivät muodostu hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta kohtuuttoman erilaisiksi. Asiassa on ratkaistava, loukkaako tällainen hakijaryhmittely edellä mainittua yliopistolain säännöstä.

Vaikka yliopistolla on itsenäinen harkintavalta ja toimivaltuus päättää opiskelijavalinnan perusteista ja vaikka hakijat voidaan jakaa koulutustaustansa perusteella ryhmiin, harkintavalta ei ole täysin itsenäistä ja vapaata vaan sen tulee pysyä lain rajoissa. Eri ryhmien erilainen kohtelu on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti mitoitettava alimmalle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Menettely, jossa ensikertalaisten suosiminen on päätetty toteuttaa sijoittamalla heidät ainoana ryhmänä todistusvalinnan piiriin ja sen lisäksi heille on varattu 98 paikkaa pääsykokeissa, on poikkeuksellinen. Ensikertalaisten suosiminen olisi voitu toteuttaa siten, että heille olisi varattu 75 % paikoista, mutta ei-ensikertalaisille olisi annettu mahdollisuus opiskelupaikkaan myös todistusvalinnan perusteella.

Ensikertalaisten positiivisen erityiskohtelun tulee olla menettelyltään oikeasuhtaista, asianmukaista ja tarpeellista. Koska valittaja on suorittanut korkeakoulututkinnon, hänelle ei ole turvattu asianmukaista hakeutumismahdollisuutta oikeustieteen opiskeluun. Valintalautakunta on soveltanut asiassa valintaperusteita, joiden soveltaminen valittajan kohdalla on johtanut kohtuuttomuuteen ja siten laissa kiellettyyn syrjintään.

Asian käsittely ja selvittäminen

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan valintalautakunta on antanut lausunnon. Lausunnossa on muun ohella esitetty ensikertalaisten ja ei-ensikertalaisten hakijoiden prosenttiosuuksia hakijoista ja opiskelemaan hyväksytyistä. Jos todistusvalintamenettely olisi ollut avoinna myös muille kuin ensikertalaisille hakijoille, sen paikoista osa olisi varattu ensikertalaisille, jolloin ensikertalaisille ja ei-ensikertalaisille olisi todistusvalinnassa muodostunut eri pisterajat. Jos hakijoita olisi ollut tasapistesääntöjen soveltamisen jälkeen edelleen tasapisteissä ja tasapisteissä olevia olisi ollut enemmän kuin todistusvalinnassa paikkoja, hakijoita ei olisi valintaperusteiden mukaan valittu todistusvalinnassa, vaan aloituspaikat olisi siirretty koepistevalintaan. Näin ollen valinnan nykyisestä tuloksesta ei voi tehdä johtopäätöstä, että valittaja olisi todistusvalinnassa ehdottomasti saanut opiskelupaikan. Valittaja ei ole osallistunut valintakokeeseen, eikä hänellä näin ollen ole ollut mahdollisuutta saada opiskelupaikkaa. Hänen hakemuksensa hylkääminen on näin ollen aiheutunut hänen omista toimistaan. Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus kiistetään perusteeltaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ilmoittanut, ettei se anna asiassa lausuntoa.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Valittajan oikeudenkäyntikulujen määrä on 2 233,32 euroa lisättynä mahdollisella oikeudenkäyntimaksulla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus hylkää valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

Yliopistolain 36 §:n (256/2015) 1 momentin mukaan opiskelijat ottaa yliopisto. Saman pykälän 3 momentin mukaan yliopisto päättää opiskelijavalinnan perusteista. Hakijat voidaan erilaisen koulutustaustan perusteella jakaa valinnoissa erillisiin ryhmiin. Samaan ryhmään kuuluviin hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita. Jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi voidaan yhdenmukaisista valintaperusteista rajoitetusti poiketa.

Yliopistolain (558/2009) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 7/2009 vp) on opiskelijaksi ottamista koskevan 33 §:n, josta on tullut yliopistolain (558/2009) 36 §, osalta todettu muun ohella, että voimassa olevan yliopistolain 18 §:n 3 momentin mukaan yliopisto päättää opiskelijavalinnan perusteista. Silloin, kun yliopisto opiskelijoiden määrän rajoittamisen vuoksi ei voi ottaa koulutukseen kaikkia hakijoita, hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita. Hakijat voidaan voimassa olevan lain mukaan jakaa erilaisen koulutustaustan vuoksi valinnoissa erillisiin ryhmiin, jolloin yhdenmukaisia valintaperusteita on sovellettava ryhmään kuuluviin hakijoihin. Ehdotettavan pykälän 2 momentissa ei esitetä muutoksia näihin hakijoiden yhdenvertaista kohtelua koskeviin säännöksiin. Säännöksen tarkoittamia erilaiseen koulutustaustaan liittyviä ryhmiä voivat muodostaa muun muassa ylioppilastutkinnon suorittaneet, ulkomailla kouluopintonsa suorittaneet, korkeakoulututkinnon suorittaneet, avoimen yliopiston opintoja suorittaneet ja erilaisiin muuntokoulutuksiin hakeneet. Sen sijaan säännöksen nojalla hakijoita ei voida tällaisten ryhmien sisällä jakaa edelleen ryhmiin.

Yliopistolain 36 b §:n (256/2015) 1 momentin mukaan yliopiston on yhteishaussa varattava osa opiskelupaikoista niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa tai ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan kevätlukukaudella 2014 tai sitä ennen alkaneesta koulutuksesta, mutta eivät ole suorittaneet korkeakoulututkintoa. Velvollisuus koskee valintaa alempaan ja sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen sekä valintaa sellaiseen ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen, jonka yliopisto järjestää ilman siihen kuuluvaa alempaa korkeakoulututkintoa.

Saman pykälän 4 momentin mukaan yliopiston tulee turvata asianmukainen mahdollisuus päästä koulutukseen myös korkeakoulututkinnon suorittaneille ja opiskelupaikan vastaanottaneille. Yliopiston tulee huolehtia siitä, että eri hakijaryhmiin kuuluvien mahdollisuudet opiskelupaikan saamiseen eivät muodostu hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta kohtuuttoman erilaisiksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon eri hakijaryhmiin kuuluvien osuus hakijoista, mahdollisuus siirtyä opintoihin muutoin kuin yhteishaun kautta sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Yliopistolain 36 ja 38 §:n, ammattikorkeakoululain sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 44/2012 vp) on opiskelijaksi ottamista koskevan yliopistolain 36 §:n 3 momentin, josta on tullut yliopistolain 36 b § (256/2015), osalta todettu muun ohella, että säännöksellä on tarkoitus nopeuttaa korkeakouluopintojen aloittamista ja turvata mahdollisimman monelle hakijalle opiskelupaikka sekä saattaa ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevat yhdenvertaiseen asemaan jo opiskelupaikan saaneiden kanssa, jotka jo korkeakouluopintoja suorittaneina voivat menestyä valintakokeissa ensikertalaisia paremmin. Ehdotettavan säännöksen nojalla yliopistot voisivat päättää siitä, kuinka monta tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkaa varataan hakijoille, joilla ei ole suomalaisessa korkeakoulussa suoritettua tutkintoa ja jotka eivät ole aiemmin ottaneet vastaan opiskelupaikkaa suomalaisessa korkeakoulussa. Tämän kiintiön sisällä hakijat voidaan jakaa koulutustaustan perusteella eri ryhmiin kuten nykyisinkin. Yliopistot päättävät autonomiansa perusteella itsenäisesti siitä, käyttävätkö säännöksen tarkoittamaa kiintiöintiä ja miten jakavat aloituspaikat kiintiöiden välillä niitä käyttäessään. Ehdotettavan säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole saattaa aiemmin opiskelupaikan saaneita kohtuuttomasti erilaiseen asemaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeviin nähden.

Yliopistolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 244/2014 vp) on yliopistolain 36 b §:n osalta todettu muun muassa, että uudessa pykälässä säädettäisiin yliopiston velvollisuudesta varata opiskelupaikkoja hakijoille, jotka eivät ole suorittaneet aiemmin Suomen korkeakoulujärjestelmän mukaista tutkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Säännös korvaisi voimassa olevan lain mukaisen vapaaehtoisuuteen perustuvan sääntelyn. Pykälän 4 momentin osalta mainituissa esitöissä on todettu muun muassa, että kohtuullisuutta arvioitaessa painoa voidaan säännöksen sanamuodon puitteissa antaa myös eri hakijaryhmiin kuuluneiden suhteelle aiemmissa valinnoissa hyväksytyistä. Yliopistojen tulisi nykyistä paremmin mahdollistaa opiskelu aiempien opintojen ja suoritettujen tutkinnonosien perusteella.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Asiassa saatu selvitys

Helsingin yliopiston oikeusnotaarin koulutusohjelman suomenkielisen päävalinnan sekä oikeustieteellisen alan yhteisvalinnan valintaperusteista vuodelle 2019 ilmenee, että valinta perustuu kaikille yhteisvalinnan piirissä oleville hakukohteille yhteisiin valintaperusteisiin. Valittavista 75 % valitaan yliopistolain 36 §:n tarkoittamalla tavalla hakijoista, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa syksyn 2014 jälkeen. Todistusvalinnassa huomioidaan ainoastaan ensikertalaiset hakijat. Jos kelpoisia ensikertalaishakijoita ei ole tarpeeksi, siirretään paikat koepistevalintaan. Mahdollisesti siirretyt paikat huomioidaan koepistevalintapaikkojen kokonaismäärässä siten, että ensikertalaisille ilmoitettu kiintiö toteutuu ilmoitetusti. Ensikertalaisia voi tulla valituksi enemmänkin kuin kiintiön kooksi on määritelty, jos hakijan valintamenestys siihen riittää.

Valintaperusteista ilmenee lisäksi, että oikeustieteellisen alan yhteisvalinnassa opiskelijoita valitaan ensin todistusvalinnassa ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen perusteella. Hakijan ei tarvitse ilmoittaa hakeeko hän todistusvalinnassa vai koepistevalinnassa. Hakija otetaan aina huomioon molemmissa näissä valintajonoissa, mikäli hakija täyttää jonon valintakriteerit. Ensin katsotaan, tuleeko hakija hyväksytyksi todistusvalinnassa. Jos ei tule hyväksytyksi, tarkistetaan, sijoittuuko hän koepistevalinnan pisteiden perusteella hyväksyttävissä olevien joukkoon.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan valintalautakunnan lausunnon mukaan ensikertalaisista hakijoista 4,49 % ja ei-ensikertalaisista hakijoista 3,88 % on tullut valituksi vuonna 2019. Ei-ensikertalaisia oli hakijoista 27,02 % ja hyväksytyistä 24,21 %. Oikeustieteelliseen tiedekuntaan on yhteishaun lisäksi ollut vuonna 2019 mahdollisuus hakeutua myös avoimen väylän kautta suorittamalla 45 opintopistettä oikeustieteellisiä opintoja. Avoimen väylällä on ollut haettavana kahdeksan paikkaa, joista mitään osuutta ei ole varattu ensikertalaisille.

Valituksen mukaan valittaja on suorittanut Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnon vuonna 2000.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ratkaistavana, onko Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan valintalautakunta voinut olla huomioimatta valittajaa ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen perusteella tehtävässä todistusvalinnassa ja onko sanottu menettely ollut yhdenvertaisuuslain vastainen.

Helsingin yliopiston oikeustieteen notaarin ja maisterin koulutusohjelmaan hakeneet on jaettu ryhmiin muun ohella sen perusteella, ovatko he suorittaneet aikaisemmin korkeakoulututkinnon tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan vuoden 2014 jälkeen vai ovatko he ensikertalaisia hakijoita. Korkeakoulututkinnon suorittaneita hakijoita ei ole otettu huomioon todistusvalinnassa, vaan heidän on tullut osallistua valintakokeeseen. Valittajan on katsottu kuuluvan korkeakoulututkinnon suorittaneiden hakijoiden ryhmään. Hallinto-oikeus toteaa, että yliopistolain ja sen esitöiden mukaan opiskelupaikkaa hakevat voidaan jakaa koulutustaustansa perusteella ryhmiin, ja tällaisen ryhmän voivat muodostaa muun muassa korkeakoulututkinnon suorittaneet. Ryhmien sisällä on kuitenkin sovellettava samoja valintaperusteita.

Hallinto-oikeus katsoo, että Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on voinut valintaperusteissaan päättää jakaa sellaiset hakijat, jotka ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon, samaan ryhmään riippumatta siitä, olisivatko he tulleet hyväksytyksi todistusvalinnan perusteella, mikäli he olisivat olleet ensikertalaisia hakijoita. Yhdenvertainen kohtelu opiskelijavalinnassa on toteutettu siten, että kaikki korkeakoulututkinnon suorittaneet on arvioitu samassa valintaryhmässä. Valittaja on suorittanut aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon, ja häneen on sovellettu samoja valintaperusteita kuin kaikkiin muihinkin korkeakoulututkinnon suorittaneisiin hakijoihin. Hakijoiden jakaminen opiskelijavalinnoissa erilaisen koulutustaustan perusteella erillisiin ryhmiin ei ole ollut yhdenvertaisuuslain vastaista.

Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ei-ensikertalaisten hakijoiden ja ensikertalaisten hakijoiden hakijaryhmiin kuuluneiden suhteesta valinnassa hyväksytyistä sekä se seikka, että oikeustieteelliseen tiedekuntaan on yhteishaun lisäksi ollut mahdollisuus hakeutua myös avoimen väylän kautta, hallinto-oikeus katsoo, että valittajaa ei ole opiskelijavalinnassa asetettu kohtuuttomasti erilaiseen asemaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeviin nähden.

Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §, valittajalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Sovelletut oikeusohjeet

• Perusteluissa mainitut
• Hallintolaki 6 §
• Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §