Vierashuoneessa professori Matti Tolvanen: Turvallinen liikenne perustuu ennakointiin ja luottamukseen

Ennakoivan ajotavan viisi keskeistä ohjetta ovat:

– kuljettaja ennakoi liikennetilanteen kehittymisen;
– kuljettaja varautuu muiden tiellä kulkevien mahdollisiin virheisiin;
– kuljettaja ei tee sellaista, mikä on kiellettyä;
– kuljettaja ei aina käytä hyväkseen kaikkea sitä, mikä sinänsä on sallittua;
– kuljettaja välttää vaaratilanteet tunnistamalla riskit ajoissa sekä pitämällä pelivaran riittävän suurena.

Luottamuksen suoja toimii sallitun ja kielletyn menettelyn rajanvetokriteerinä liikennerikosoikeudessa. Luottamuksen suoja on kantava idea koko tieliikenteen vaarantamisrikosten tunnusmerkistön mukaisuutta käsittelevässä osassa. 

Uudessakaan tieliikennelaissa ei ole nimenomaista säännöstä luottamusperiaatteesta. Luottamuksensuojalle löytyy kuitenkin säännöstasoista tukea muun muassa uuden tieliikennelain 3 §:stä. Säännöksen mukaan vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Tieliikennelain 4 §:n mukaan tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi. Kysymys ei ole ennalta arvaamisesta vaan ennakoimisesta. Tienkäyttäjän on otettava huomioon seikat, joihin liittyy kokemusperäisesti onnettomuuden riski.

Ennakointivelvollisuudesta säätäminen on herättänyt joissakin liikenteen asiantuntijoissa huolta siitä, että uusi tieliikennelaki painottaisi liikaa ennakointia luottamuksensuojan kustannuksella. Pelot ovat perusteettomia. Ennakointivelvollisuus ja luottamuksensuoja eivät ole toisiaan poissulkevia periaatteita. Tienkäyttäjä saa edelleen luottaa siihen, ettei hän joudu vastuuseen toisen tienkäyttäjän ennakoimattomasta käyttäytymisestä johtuvasta onnettomuudesta tai törmäämisestä tielle yllättävästi tulleeseen eläimeen. Ennakointivelvollisuudesta säätäminen (periaatetasolla) uudessa tieliikennelaissa ei ole muuttanut oikeuskäytännössä muotoutunutta luottamuksensuojan tulkintaa. Ennakointivelvollisuuden rikkominen ei ole liikennesääntö, jonka perusteella voitaisiin määrätä liikennevirhemaksu. Ennakointivelvollisuus on kuitenkin tärkeä tulkinta-argumentti tulkittaessa yksittäisiä liikennesääntöjä rikoslain 23 luvussa säädettyjen liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöjen kontekstissa. Tuleva oikeuskäytäntö näyttää, voisiko ennakointivelvollisuuden laiminlyönti yksinään riittää rikosvastuun perusteeksi liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Periaatteellisesti merkittävä liikenneoikeudellinen ajattelun muutos luottamuksesta ennakointiin soveltuu hyvin liikennerikosoikeuden systematiikkaan. Normit ja valvonta yhdessä suojaavat tienkäyttäjien vastavuoroisia odotuksia siitä, että liikenteessä toimitaan sääntöjen mukaan. Tässä on kyse yleisen tason luottamuksesta, johon vaarantamisvastuu perustuu. Luottamuksensuoja ei ole vain tieliikennerikoksille ominainen, vaan sillä on yleisempääkin merkitystä tuottamuksellisissa rikoksissa.

Luottamuksensuoja tarkoittaa sitä, että a) tieliikenteessä liikennesääntöjen mukaan toimiva saa luottaa siihen, b) että myös toiset tienkäyttäjät noudattavat liikennesääntöjä ja riittävää huolellisuutta, c) ellei konkreettisessa tilanteessa muuta ilmene.  Tienkäyttäjän ei tarvitse pääsääntöisesti ottaa lukuun toisten tienkäyttäjien liikennesääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä johtuvaa riskiä. Luottamuksensuoja soveltuu lähtökohtaisesti tekijään, joka toimii itse sääntöjen mukaisesti. Vaatimus omasta sääntöjen noudattamisesta luottamuksensuojan edellytyksenä ei ole ehdoton. Erityisesti väistämisvelvollisuuden vahvuus voi modifioida esitettyä luottamuksensuojan pääsääntöä.

Luottamuksensuoja ei päde ei tietyissä tilanteissa, joihin liittyy kokemusperäisesti ja tyypillisesti sääntöjen rikkomista toisen tienkäyttäjän taholta. Vastasyiden tilanteita ei voida tyypitellä tilastollisesti. Vaikka väistämissääntöjen laiminlyönti tai ylinopeus ovat varsin yleisiä rikkomuksia, sanktioinnit ja rangaistussäännökset on kuitenkin rakennettava näiden kaikkein keskeisimpien sääntöjen noudattamiseen perustuville vastavuoroisille odotuksille. Toisenlainen kannanotto johtaisi siihen, että sääntöjä rikkova voisikin lähteä siitä, että toiset joka tapauksessa väistyvät hänen tieltään. Vastasyyt on rajattava koskemaan a) tiettyjä tienkäyttäjäryhmiä, joihin ei voida normatiivisesti kohdistaa samoja käyttäytymisen odotuksia kuin keskimääräisiin tienkäyttäjiin (lapset, vanhukset, sokeat, liikuntavammaiset) ja b) tiettyjä tilanteita, joissa on selvästi havaittavissa toisen tulevan käyttäytymään sääntöjen vastaisesti. Jos esimerkiksi kuljettajan suuntamerkin näyttö on epävarmaa, toisen kuljettajan on otettava lukuun se mahdollisuus, ettei ensin mainittu kuljettaja ohjaakaan ajoneuvoaan sinne, mihin hänen voisi ensi katsomalla olettaa olevan matkalla.

Matti Tolvanen
Professori
Rikos- ja prosessioikeus
Itä-Suomen yliopisto
 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

---

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...