Syytteen mukaan vastaajat V1 X Oy:n edustajana, sen toimitusjohtajana, ja V2 Oy:n edustajana, sen tuotantopäällikkönä, olivat estäneet sen, että Oy:n työntekijät olisivat voineet asettaa tai valita työpaikalle luottamusmiehen. Oy:n työntekijät valitsivat 21.04.2017 A:n yrityksen luottamusmieheksi. V1 ja V2 eivät hyväksyneet A:n valintaa hänen henkilöön käyvistä tai muista syistä johtuen, minkä takia he 07.07.2017 lopettivat yrityksessä luottamusmiehen toimen.

A oli vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvauksena

• saamatta jääneistä luottamusmieskorvauksista 418 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2017 lukien sekä
• oikeudenkäyntikulut 1.439,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien

Vastaajat olivat kiistäneet syytteen. He eivät olleet estäneet sitä, että yritykseen asetetaan luottamusvaltuutettu. He eivät olleet hyväksyneet luottamusmiestä siksi, että siihen ei ollut velvoittavaa lainsäädäntöä. X Oy ei kuulu työnantajaliittoon. Työehtosopimukseen perustuva luottamusmiesjärjestelmä ei tullut noudatettavaksi, koska luottamusmiesjärjestelmä ei kuulu työehtosopimuksen yleissitovuuden piiriin. Sen sijaan yritykseen voidaan asettaa työsopimuslain perusteella luottamusvaltuutettu. Vastaajat olivat vaatineet, että syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 3122,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion julistamisesta lukien.

Vastaajat olivat kiistäneet A:n korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Kyse oli saamatta jääneestä palkasta ja palkasta vastasi X Oy, eivät V1 ja V2.

KO oli katsonut, että vastaajat olivat X:n Oy:n puolesta toimineina estäneet työntekijöitä valitsemasta luottamusmiestä. KO oli todennut, ettei luottamusvaltuutetun valinnan salliminen ollut muuttanut tilannetta. Syytteen teonkuvaus oli näytetty toteen.

Vastaajat oli tuomittu 10 ps rangaistuksiin työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta.

Vastaajat oli velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvauksena A:lle

• saamatta jääneistä luottamusmieskorvauksista 418 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2017 lukien sekä
• oikeudenkäyntikulut 1.439,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.6.2019 lukien.

HO hylkäsi syytteen. Vastaajat vapautettiin tuomitusta rangaistuksesta sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle ja valtiolle.

Turun hovioikeus 29.12.2020
Tuomio 20/151651
Asianumero R 19/1158
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 08.05.2019 nro 120710
Asia Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen
Valittajat V1 (yhtiön edustajana, sen toimitusjohtajana), V2 (yhtiön edustajana, sen tuotantopäällikkönä)
Vastapuolet Aluesyyttäjä, A (asianomistaja)
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.3.2021.
VL:2021-41: Työnantajaliittoon kuulumattoman yrityksen edustajat olivat lakkauttaneet yrityksessä luottamusmiehen tehtävän. Kysymys siitä, täyttääkö heidän menettelynsä työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisen tunnusmerkistön.

"Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

V1 ja V2 ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, että syyte työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

Perusteinaan V1 ja V2 ovat lausuneet, että X Oy ei järjestäytymättömänä työnantajana ole ollut velvollinen noudattamaan työehtosopimukseen perustuvia luottamusmiestä koskevia määräyksiä. Luottamusmiehen toimen lakkauttamiselle on ollut hyväksyttävä peruste. Työntekijöillä on ollut oikeus valita edustajakseen työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

A on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että V1 ja V2 velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Todistelu hovioikeudessa

Käräjäoikeudessa esitetty todistelu ja lisäksi A:n kuulustelukertomus (esitutkintapöytäkirjan 5680/R/25119/18 s. 5).

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Rikoslain 47 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantaja tai tämän edustaja taikka työntekijä, joka estää sen, että työntekijät tai heidän ammattijärjestönsä asettavat tai valitsevat työpaikalle luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun, työsuojeluvaltuutetun tai henkilöstön edustajan konserniyhteistyössä, on tuomittava työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta sakkoon.

Syyttäjä on vaatinut V1:lle ja V2:lle rangaistusta sen perusteella, että nämä ovat estäneet luottamusmiehen asettamisen yhtiössä. Asiassa ei näin ollen tule arvioitavaksi, ovatko V1 ja V2 estäneet jonkin muun toimen kuten luottamusvaltuutetun asettamisen.

V1 ja V2 ovat myöntäneet lakkauttaneensa luottamusmiehen toimen X Oy:ssä, mutta kiistäneet syyllistyneensä asiassa rikokseen, koska X Oy:llä ei ollut ollut velvollisuutta noudattaa työehtosopimuksen luottamusmiestä koskevia määräyksiä.

V1:n kertomuksesta hovioikeudessa ilmenee, että X Oy:ssä on toiminut luottamusmies 1980-luvulta alkaen aina syytteessä tarkoitettuun luottamusmiehen toimen lakkauttamiseen asti. V2 on hovioikeudessa kertonut, että luottamusmiehen toimen lakkauttaminen johtui siitä, että yhteydenpito A:n kanssa ei toiminut. A oli ollut kuukauden puhumatta hänelle.

Työsopimuslain 13 luvun 11 §:n ja 7 luvun 10 §:n perusteella mainitun rikoslain pykälän suojaamalla luottamusmiehellä tarkoitetaan ainoastaan työehtosopimuksen perusteella valittua luottamusmiestä. Vastaavasti saman lain 13 luvun 3 §:n 1 momentissa puhutaan työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitetusta luottamusmiehestä vaihtoehtona luottamusvaltuutetulle.

X Oy ei ole ollut minkään työnantajajärjestön jäsen eikä siten ole ollut sidottu minkään työehtosopimuksen määräyksiin työehtosopimuslain nojalla.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.

Asiassa on siten arvioitava, onko X Oy järjestäytymättömänä työnantajana ollut velvollinen sallimaan luottamusmiehen asettamisen yhtiöön.

Mikäli tällaista velvollisuutta ei ole, vaan kysymys on työnantajan vapaaehtoisuuteen perustuneesta luottamusmiehen toimen sallimisesta, ei myöskään voi olla perusteita pitää X Oy:ssä päätettyä luottamusmiehen tehtävää rikoslain 47 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna luottamusmiehen toimena.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2001:119 todennut, että tuolloin voimassa olleen työsopimuslain (320/1970 vp.) yleissitovuutta koskeneen määräyksen mukaan ainakin luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevat työehtosopimuksen määräykset kuuluvat yleissitovuuden piiriin.

Sanotun tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työnantajan oli työsopimuksessa tai työsuhteessa noudatettava vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on noudatettavaksi määrätty.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nykyinen sanamuoto ei ole yksiselitteinen sen osalta, mitä tarkoitetaan ”työsuhteen ehdoilla ja työoloilla.” Lainvalmistelun yhteydessä perustuslakivaliokunta (PeVL 41/2000 vp, s. 3) on huomauttanut, että ”työsuhteen ehdot ja työolot” ei ole käsitteenä täsmällinen. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta (TyVM 13/2000 vp, s. 9) ei kuitenkaan tältä osin päätynyt esittämään täsmennyksiä lakiehdotukseen tai sen perusteluihin.

Näin siitäkin huolimatta, että jo pykälää koskevasta hallituksen esityksen perustelusta on tulkittavissa pykälän sanamuodon muuttamisen kummunneen juuri siitä, että yleissitovuutta koskevasta säännöksestä oli aiheutunut erilaisia tulkinta- ja soveltamisvaikeuksia sekä erimielisyyksiä (HE 157/2000, s. 72). Siten myöskin tätä edeltävälle oikeuskäytännölle voidaan antaa vain rajallinen lainkäyttöä ohjaava vaikutus.

Pykälän 1 momentin esitöiden mukaan työnantajan olisi noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen ehdoista ja työoloista. Työehtosopimusoikeudessa vakiintuneen terminologian mukaisesti näillä tarkoitetaan työnormeja eli ehtoja "työsopimuksissa" sekä niitä työolonormeja ("ehtoja työsopimuksissa muuten"), joilla on sovittu työpaikan työoloista. Sitä vastoin työehtosopimusten yleissitovuuden perusteella työnantajan noudattamisvelvollisuus ei koskisi työehtosopimuksen toteuttamista koskevia määräyksiä. (HE 157/2000, s. 73). Tästä ei ole suoraan pääteltävissä, että yleissitovuuden olisi tarkoitettu kattavan myös luottamusmiehen asettamisen.

Säännöstä voidaan rikosoikeudellisessa pohdinnassa ensinnäkin tulkita joko rajoitetummin siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan nimenomaan yksittäiseen työsuhteeseen liittyviä seikkoja, jolloin yksittäisen työsuhteen ulkopuoliset asiat ja siten myöskään luottamusmiestä koskevat yleiset määräykset eivät kuuluisi yleissitovuuden piiriin. Toisaalta säännöstä voidaan sen sanamuodon perusteella tulkita myös laajemmin siten, että ilmaisun ”ehdot ja työolot” katsotaan kattavan myös kaikki vain välillisestikin yksittäiseen työsuhteeseen vaikuttavat asiat, kuten kaikki luottamusmiestä koskevat määräykset.

Ensimmäistä tulkintaa puoltaa ainakin se, että ilman mainitun kaltaista rajausta yleissitovuus saattaisi tarkoittaa käytännössä sitä, että kunkin alan työehtosopimukset sitoisivat sellaisenaan myös järjestäytymättömiä työnantajia. Tästä seuraisi järjestäytymättömien työnantajien työehtoja koskevan sopimusvapauden lähes täydellinen rajoittuminen.

Jälkimmäisen laajemman tulkinnan soveltaminen asettaisi järjestäytymisvapautta koskevan työntekijäpuolen suojan selvästi korkeammalle. Vastuuta laajentava tulkinta kuitenkin asettaisi järjestäytymättömät työnantajat ja heidän edustajansa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta vaikeaan asemaan, koska heidän saattaisi olla kirjoitetun lain tulkinnanvaraisuuden vuoksi mahdotonta arvioida toimintansa rikosoikeudellisia seurauksia etukäteen.

Ei ole perusteltua, että työnantajan olisi työoikeudellisen epäselvyyden vallitessa sallittava nimenomaan luottamusmiehen asettaminen rikosoikeudellisen seuraamuksen pelossa ikään kuin varmuuden vuoksi.

Soveltuva rikosoikeudellinen normisto on sanamuodoltaan yksiselitteinen. Sen sisältö saa kuitenkin varsinaisen merkityksensä vasta työoikeudellisesta normistosta, jonka sisältö on juuri tämän tapauksen olosuhteissa edellä mainitulla tavalla monitulkintainen. Tätä korostaa se, että lainsäätäjä on jättänyt, ilmeisesti tarkoituksellisesti, täsmentämättä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n merkitystä. Tällainen tarkoituksellinen epäselvyys ei voi koitua rikosasian vastaajan vahingoksi.

Hovioikeus toteaa, että kirjoitetun lain perusteella ei ole yksiselitteisesti pääteltävissä, että järjestäytymätön työnantaja olisi velvollinen sallimaan luottamusmiehen asettamisen ja siten sen estäessään syyllistyisi rikoslain 47 luvun 5 §:n mukaiseen rikokseen.

V1:a ja V2:a koskevat syytteet on hylättävä rikoslain 3 luvun 1 §:n nojalla lakiin perustumattomina.

Syytteiden tultua hylätyiksi on myös niihin perustuvat korvausvaatimukset hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Syytteiden tullessa hylätyiksi valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan V1:n ja V2:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Hovioikeuden pääkäsittelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta on otettu huomioon, että pääkäsittely on kestänyt puolitoista tuntia.

Valtion varoista maksettujen todistelukustannusten korvaamista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat vaatimukset on hylättävä, koska V1:a ja V2:a ei tuomita rangaistukseen."

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 19/1158

Hovioikeudenneuvos

"Olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö siltä osin kuin tuomiossa on katsottu, ettei X Oy ole järjestäytymättömänä työnantajana ollut velvollinen sallimaan yleissitovan työehtosopimuksen nojalla luottamusmiehen asettamista yritykseen.

Eri mieltä olen syyksilukemisen osalta ja katson, että V1:n ja V2:n syyksi on luettava työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen.

V1:n hovioikeudessa antamasta kertomuksesta ilmenee, että yrityksessä oli toiminut luottamusmies 1980-luvulta alkaen syytteessä tarkoitettuun luottamusmiehen toimen lakkauttamiseen saakka. Asiassa on riidatonta, että V2 oli toimittanut työntekijöille kirjallisen ilmoituksen 7.7.2017, jossa oli muun ohella ilmoitettu luottamusmiehen toimen lakkauttamisesta ja siitä, että ”Uutta luottamusmiestä ei tulla valitsemaan, koska yrityksessä ei ole siihen velvoittavaa 20 työntekijää. Työntekijöiden ja työnantajan välinen tiedotus ja keskustelu tapahtuu tästä eteenpäin suoraan ilman luottamusmiestä”. V2 on hovioikeudessa kertonut, että luottamusmiehen toimen lakkauttaminen oli johtunut siitä, että yhteistyö luottamusmiehenä toimineen A:n kanssa ei ollut toiminut.

Professori Seppo Koskinen on Edilex-artikkelissaan 10.5.2017 ”Luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun asema paikallisen sopimisen osapuolena” todennut, että ammattiosasto ja sen luottamusmies voivat toimia järjestäytymättömän työnantajan työpaikalla. Luottamusmiehen valinta on ammattiosaston järjestäytyneiden työntekijöiden oikeus. Tällöin luottamusmies ei ole työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovassa työsopimuksessa tarkoitettu luottamusmies. Tällaisella luottamusmiehellä ei ole lakisääteistä irtisanomissuojaa eikä lakisääteisiä tehtäviä.

Tulkitsen yrityksen tilannetta niin, että A oli toiminut yrityksessä edellä Koskisen artikkelissa kuvatussa luottamusmiestehtävässä. Tätä seikkaa ei ole hovioikeuden pääkäsittelyssä käsitelty, joten mikäli tämä tulkinta olisi hovioikeuden enemmistön mielipide, pyytäisin kysymyksestä asianosaisilta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 13 §:n mukaisen kirjallisen lausuman.

Tulkitsen hovioikeuden tuomion sivuilla 2 ja 3 mainittujen työsopimuslain §:ien vaikutusta asiassa toisin kuin hovioikeuden enemmistö ja katson, että rikoslain 47 luvun 5 §:ää voidaan sen sanamuodon perusteella soveltaa myös Koskisen artikkelissa mainitulla tavalla valittuun eikä vain työehtosopimuksen perusteella valittuun luottamusmieheen. Katson, että syytteen teonkuvaus kattaa mainitun kaltaisen luottamusmiehen toimen lakkauttamisen.

Vaikka sen jälkeen, kun työnantaja oli lakkauttanut yrityksessä luottamusmiehen toimen, olisi työnantajan toimesta tuotu työntekijöille esiin luottamusvaltuutetun valitsemisen mahdollisuus, se ei poista sitä, että työnantaja oli estänyt edellä mainitun luottamusmiesjärjestelmän toiminnan jatkumisen yrityksessä.

Näin ollen katson, että V1 ja V2 ovat syyllistyneet syytteen teonkuvauksen mukaiseen työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamiseen. Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus V1:n ja V2:n syyksiluettavista teoista. Katson, että myöskään V2:n tahallisuuden arvioinnin ja tuomittujen korvausten osalta ei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Äänestyksen lopputuloksen johdosta velvollisena lausumaan hovioikeuden tuomioksi tulevan enemmistön mielipiteen pohjalta oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa olen niiden osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Vakuudeksi

hovioikeuden esittelijä"

Lue myös

• KKO:lta valituslupa työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamista koskevassa asiassa (Edilex 29.4.2021)

KKO kumosi HO:n tuomion 20.5.2022

• KKO: Työnantajaliittoon kuulumattoman yrityksen edustajat syyllistyivät työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamiseen, kun he olivat lakkauttaneet yrityksessä luottamusmiehen tehtävän (20.5.2022)