Professorit Veikko Vahtera ja Janne Ruohonen: Osakeyhtiölain velkojiensuojasäännöksiä ja suojamenettelyjä tulisi modernisoida – nykyiset menettelyt aiheuttavat osakeyhtiöille tarpeettomia kustannuksia

Tutkimushankkeen tausta ja hankkeen toteuttaminen

Valtioneuvoston kanslia perusti 18.3.2019 tekemällään päätöksellä VN TEAS -hankkeen, jonka tehtävänä oli tarkastella osakeyhtiölain (624/2006) velkojiensuojasäännösten ajantasaisuutta. Tutkimushanketta edelsi osakeyhtiölain muutostarpeiden arviointi oikeusministeriössä. Valtioneuvosto valitsi hankkeen toteuttajaorganisaatioksi Tampereen yliopiston ja Lapin yliopiston muodostaman konsortion. ^[1]  

Hankkeessa arvioitiin, onko osakeyhtiölain velkojiensuojajärjestelmää mahdollista kehittää sellaiseen suuntaan, jossa yhtiön kyky selviytyä veloistaan korostuisi. Velkojiensuojasääntelyä arvioitiin punnitsemalla keskenään osakeyhtiöille aiheutuvia kustannuksia suhteessa velkojille koituviin hyötyihin. Hankkeen taustalla on ajatus, että yhtiölainsäädännön toimivuudella on merkitystä, kun osakeyhtiöt päättävät sijoittautumispaikastaan kansainvälisessä toimintaympäristössä. Tämän vuoksi Suomen yhtiölainsäädännön on oltava jatkuvasti vähintään hyvää kansainvälistä tasoa sekä pörssiyhtiöiden että muiden osakeyhtiöiden osalta. ^[2] Osakeyhtiölain toimivuuden arvioinnissa on viime vuosina noussut esille tarve velkojiensuojasäännösten ja -menettelyiden uudistamiseen.

Hankkeen lähtökohtina todettiin, että Suomen osakeyhtiölakia voidaan yleisesti pitää monilta osin modernina ja tahdonvaltaisuutta korostavana. Tämä kehitys ei ole kuitenkaan heijastunut voimakkaasti osakeyhtiölain velkojiensuojasääntelyyn, ellei huomioon oteta 1.7.2019 voimaan tullutta yksityisten osakeyhtiöiden vähimmäisosakepääomavaatimuksesta luopumista. Luopuminen vähimmäisosakepääomavaatimuksesta tarkoittaa kuitenkin sitä, että velkojiensuoja ei enää tosiallisesti voi perustua malliin, jossa pelkästään sidotulla omalla pääomalla on keskeinen velkojiensuojafunktio. Edellä todettujen argumenttien perusteella hankkeessa pidettiinkin tarpeellisena arvioida, millaisia uudistamis- ja liberalisointimahdollisuuksia Suomen osakeyhtiölaissa on velkojiensuojan osalta olemassa.

Hankkeessa on selvitetty myös relevanttien vertailumaiden lainsäädäntöä (Norja, Ruotsi, Saksa, Tanska, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta ja eurooppalainen yhtiöoikeudellinen mallilainsäädäntö). Osana tutkimushanketta toteutettiin vuodenvaihteessa 2019–2020 laaja kyselytutkimus, jossa sidosryhmiltä pyydettiin palautetta sääntelyn kehittämiskohteista.

Osakeyhtiölain velkojiensuojaa koskevan tutkimushankkeen kanssa toteutettiin samanaikaisesti Roschier Asianajotoimiston tutkimushanke osakeyhtiölain yleisestä muutostarpeesta. ^[3] Hankkeet on toteutettu erillisinä, mutta hankkeiden toteuttajaorganisaatioiden välillä on tehty tiivistä yhteistyötä.

Tutkimushankkeen johtopäätöksinä esitetyt toimenpidesuositukset

Oman pääoman menettäminen – OYL 20:23

Osakeyhtiön hallituksella on osakeyhtiölain perusteella velvollisuus tehdä viipymättä rekisteri-ilmoitus, kun se havaitsee yhtiön oman pääoman menetetyksi. Tämän oman pääoman menettämisen informointivelvollisuuteen perustuvan sääntelyn todettiin olevan sanamuodoltaan epätarkoituksenmukainen, ja siihen liittyy tulkintaongelmia. Myös kyselytutkimuksessa säännökseen kaivattiin selkiyttämistä, mutta olemassa olevaa informointimallia ei haluttu hylätä. Selvityksen pohjalta sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi ensisijaisesti nykyisen informointimallin pohjalta tai toissijaisesti muuttamalla säännös johdon vahingonkorvausvastuuta korostavaksi, mikäli yhtiön johto jatkaa yhtiön toimintaa yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen jälkeen.

Omien osakkeiden rahoituskielto – OYL 13:10

Rahoituskieltosäännöksiä on pidetty osakeyhtiölain epäonnistuneimpina säännöksinä. Nykyisin OYL 13:10 pitää sisällään kaikkia osakeyhtiöitä koskevan kategorisen omien osakkeiden hankinnan rahoittamista koskevan kiellon, johon soveltuu ainoastaan niin sanottu työntekijäpoikkeus. Omien osakkeiden rahoituskiellon on katsottu aiheuttavan ongelmia käytännön yrityskauppatilanteissa, ja sen soveltamisalan rajoittamisen voidaan nähdä helpottavan yritysjärjestelyjen toteuttamista. Lisäksi säännöksen rikkomisen seuraamukset ovat epäselviä.

Rahoituskiellosta luopumista yksityisten yhtiöiden osalta kannatettiin tutkimushankkeen yhteydessä toteutetun kyselytutkimuksen vastauksissa. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi ensisijaisesti siten, että OYL 13:10:ssä säädetään ainoastaan julkisen osakeyhtiötä koskevista omien osakkeiden rahoittamisen ja vakuuden antamisen kriteereistä.  Omien osakkeiden rahoittaminen tulisi sallituksi yksityisille yhtiöille silloin, kun rahoitusavun antaminen on sopusoinnussa osakeyhtiölain muiden säännösten kanssa. Julkisten osakeyhtiöiden osalta suositellaan yhtiöoikeudellisen kodifikaatiodirektiivin mahdollistaman poikkeuksen käyttöönottoa.

Tasetesti – OYL 13:4 ja OYL 8:1

Tasetestin osalta voimassa olevassa sääntelyssä ei havaittu merkittäviä ongelmia, joskin ajantasaista maksukykyä tasetesti mittaa huonosti. Tasetesti yksin onkin riittämätön varojenjaon kriteeri. Tasetestiin liittyen kyselytutkimuksen vastaajien mielipiteet jakautuivat, mutta sidotun ja vapaan pääoman jaottelusta luopuminen sai kannatusta. Selvityksen perusteella ehdotetaan osakeyhtiön oman pääoman jakamista vapaaseen ja jakokelvottomaan omaan pääomaan. Samalla ehdotetaan, että osakeyhtiölaissa nimenomaisesti säädettäisiin jakokelpoisista varoista.

Tutkimuksessa arvioitiin myös mahdollisuuksia luopua tasetestistä pienimpien osakeyhtiöiden osalta. Tasetesti on käytössä kaikissa vertailumaissa. Tasetestin korvaaminen maksukykytestillä edellyttäisi nykyisen maksukykytestin sisällöllistä muuttamista. Tasetestiä voidaan pitää myös pienille yhtiöille suhteellisen kaavamaisena varojenjaon rajoituksena, johon ei yleensä liity merkittäviä tulkintaongelmia. Näin ollen tasetestistä luopumista edes pienimpien yhtiöiden osalta ei pidetty selvityksessä tarkoituksenmukaisena.

Maksukykytesti – OYL 13:2

Osakeyhtiölain varojenjaon maksukykytestiin liittyen selvityksessä löydettiin monia haasteellisia tulkintakysymyksiä. Etenkin maksukykyarvioinnin vastuutahot, ajallinen ulottuvuus, arviointiaineisto, arvioinnin suorittamisen ajankohta ja dokumentointivelvollisuus katsottiin ainakin osittain epäselviksi tai tulkinnanvaraisiksi seikoiksi. Kyselytutkimuksessa sääntelyn selkeyttäminen sai sinällään vahvan tuen, mutta kaikkia tulkintaongelmia ei ole mahdollista ratkaista uusin kasuistisin säännöksin maksukykyisyyden arviointiin liittyvien tilanteiden moninaisuuden vuoksi. Saatujen tutkimustulosten pohjalta selvityksessä ehdotetaan kuitenkin osakeyhtiölakiin lisättäväksi säännökset maksukykyarvioinnin ajankohdasta ja dokumentointivelvollisuudesta (maksukykyvarmenne). Dokumentointivelvollisuus tarkoittaa suppeimmillaan sitä, että yhtiön hallitus ilmoittaa arvioineensa osakeyhtiön maksukykyä ennen varojenjakoa.

Maksukykyarvioinnin vastuutahoihin ei tutkimustulosten perusteella liity sellaista tulkinnallista epäselvyyttä, että mainitusta seikasta säätäminen olisi tarpeellista. Maksukykytestin dokumentointia ehdotetaan kuitenkin yhtiön hallituksen velvollisuudeksi. Maksukyvyn arvioinnista käytettävä aineisto ja maksukyvyn ajallinen ulottuvuus eli miten pitkälle tulevaisuuteen maksukykyä tulisi arvioida ovat siinä määrin riippuvaisia tapauskohtaisista tekijöistä, ettei uuden sääntelyn avulla ole mahdollista parantaa oikeustilaa ja vähentää tulkintaongelmia.

Yksityisten osakeyhtiöiden purkaminen – OYL 20 luku

Nykyinen yhtiön purkumenettely kuulutusaikoineen selvitystilan kautta on sekä kustannuksiltaan että hallinnollisilta velvoitteiltaan raskas menettely erityisesti sellaisille pienille osakeyhtiöille, joilla ei ole velkojia tai kaikki velkojat ovat yhtiön itsensä tiedossa. Pienten yhtiöiden purkumenettelyn keventäminen sai runsaasti kannatusta kyselytutkimuksen vastaajien keskuudessa. Selvityksen pohjalta esitetään yhtiökokouksen määräenemmistöpäätökseen perustuvaa ilmoituksenvaraista purkamismahdollisuutta sellaisille yksityisille osakeyhtiöille, joiden kaikki tiedossa olevat velat on maksettu. Vähemmistöosakkeenomistajien aseman turvaamiseksi yhtiön varat tulisi jakaa purkamisen yhteydessä. Velkojiensuoja turvattaisiin edellyttämällä hallituksen kirjallista selvitystä yhtiön kaikkien tiedossa olevien velkojen maksamisesta sekä säätämällä osakkeenomistajille vastuu yhtiön piilevistä veloista purkamisen yhteydessä saatujen varojen enimmäismäärään asti.

Ehdotetun kevennetyn purkamisen vaihtoehtona arvioitiin myös mahdollisuutta luopua kuulutusmenettelystä vain pienimpien yhtiöiden osalta. Tätä vaihtoehtoa ei pidetty kuitenkaan riittävän houkuttelevana toiminnan lopettamistapana verrattuna siihen, että yhtiö jätetään sillensä, ja osakkeenomistajat jäävät odottamaan rekisteriviranomaisen tekemää yhtiön poistamista rekisteristä. Hankkeessa katsottiin tärkeäksi tarjota yksityisille osakeyhtiöille lainmukainen tapa lopettaa yhtiön toiminta kohtuullisin kustannuksin.

Velkojiensuojamenettelyt – OYL 14, 16 ja 17 luvut

Velkojiensuojamenettelyn osalta nykysääntelyn ongelmana nähtiin, että menettelyä sovelletaan samalla tavalla kaikkiin osakeyhtiöihin ja kaikkiin varojenjaon mahdollistaviin osakepääoman alentamisiin sekä yritysjärjestelyihin. Merkitykseltään vähäisenkin järjestelyn yhteydessä yhtiön jokainen velkoja voi siten vaatia saatavansa ennenaikaista maksua tai turvaavaa vakuutta.

Velkojiensuojamenettelystä luopuminen osakepääoman alentamisen yhteydessä sai kannatusta kyselytutkimuksen vastaajien keskuudessa. Selvityksen perusteella ehdotetaan, että velkojiensuojamenettelystä luovutaan yksityisten osakeyhtiöiden osakepääoman alentamisen yhteydessä. Julkisten yhtiöiden osalta ehdotetaan, että velkojiensuojamenettelyn kuulutusaika puolitetaan. Osakepääoman alentamisesta seuraava osakeyhtiölain nykyinen varojenjaon kolmen vuoden karenssiaika ehdotetaan poistettavaksi julkisten yhtiöiden osalta. Myös vuoden 1978 osakeyhtiölakiin perustuvien ylikurssi- ja vararahastojen osalta ehdotetaan, että niiden alentaminen olisi jatkossa mahdollista ilman velkojiensuojamenettelyä sekä yksityisille että julkisille yhtiöille. Mainitusta ehdotuksesta seuraa se, että osakepääoman alentamista varojenjakamiseksi arvioitaisiin yksityisissä yhtiöissä lähinnä maksukykytestin perusteella. Sama soveltuisi yli- ja vararahaston jakamiseen yksityisissä ja julkisissa osakeyhtiöissä.

Osakepääoman alentamisen yhteydessä arvioitiin myös mahdollisuutta sitoa osakepääoman alentaminen tilintarkastajan lausuntoon. Tilintarkastajan lausuntoa ei kuitenkaan koettu tarpeelliseksi, kun maksukykytestiä voidaan pitää itsessään riittävänä velkojiensuojamekanismina. Lisäksi tilintarkastajan lausunnon edellyttäminen ei olisi merkittävästi pienentänyt niitä kustannuksia, joita osakepääoman alentamiseen liittyvästä velkojiensuojamenettelystä nykyisellään syntyy.

Yritysjärjestelyjen eli sulautumisen ja jakautumisen velkojiensuojamenettelystä ehdotetaan luovuttavaksi silloin, jos tilintarkastaja toteaa lausunnossaan, ettei järjestely ole omiaan vaarantamaan järjestelyyn osallistuvan yhtiön velkojien maksunsaantia. Nykyisin sulautumisessa voidaan sulautumissuunnan valinnalla jo vaikuttaa siihen, minkä yhtiön osakkeenomistajat päätyvät velkojiensuojamenettelyn kohteeksi, kun vastaanottavan yhtiön velkojiensuojamenettely toteutetaan vain silloin, jos tilintarkastaja arvioi järjestelyn vaarantavan vastaanottavan yhtiön velkojen maksun. Yhtiö voisi myös itse päättää, että sen velkojille järjestetään nykyisenkaltainen velkojiensuojamenettely kuulutuksineen sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä.

Silloin, kun velkojiensuojamenettely tulisi sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä toteutettavaksi, ehdotetaan kuulutusajan puolittamista kuuteen viikkoon ja kirjallinen ilmoitus velkojille olisi sallittua lähettää jo ennen yritysjärjestelystä päättävää yhtiökokousta. Mikäli osakkeenomistajat tai optio- tai erityisten oikeuksien haltijat vaatisivat osakkeiden tai edellä mainittujen oikeuksien lunastamista, tulisi kuulutusaikaa jatkaa kuudella viikolla ja velkojille lähettää uusi kirjallinen ilmoitus. Koska mainitut lunastusvaatimukset ovat harvinaisia, helpottaisi ja nopeuttaisi mainittu muutos merkittävästä yritysjärjestelyiden toteuttamista nykyisestä niissä tilanteissa, kun yritysjärjestely tulisi toteutettavaksi. Tämä saattaisi Suomen kansainvälisessä vertailussa nykyistä parempaan asemaan, kun arvioidaan sulautumisen ja jakautumisen toteuttamisaikoja.

Lopuksi

Osakeyhtiölain velkojiensuojan uudistamista koskeva tutkimushanke ja sen kanssa samaan aikaan toteutettu Roschier Asianajotoimiston yleinen osakeyhtiölain muutostarpeisiin kohdistunut hanke osoittavat, että osakeyhtiölaki kaipaa monilta osin uudistamista. Kun osakeyhtiölain uudistamistarpeita on kartoitettu ja selvitetty usean vuoden ajan oikeusministeriön virkatyönä ^[4] , nyt toteutettuina erillisillä tutkimushankkeilla sekä sidosryhmäkyselyillä, olisi toivottavaa, että pohjatyö johtaisi myös konkreettisiin lainvalmistelutoimiin osakeyhtiölain uudistamiseksi.

Samalla, kun osakeyhtiölainsäädäntöä ryhdytään uudistamaan, on pidettävä huolta yhteisölainsäädännön riittävästä symmetriasta ja yritysmuotoneutraliteetista. Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiölakiin tehtäviä muutoksia vastaavat muutokset tehdään riittävässä laajuudessa myös muuhun yhteisölainsäädäntöön, erityisesti osuuskuntalakiin ja asunto-osakeyhtiölakiin suhteellisen nopealla aikataululla.

Artikkelin kirjoittajat Veikko Vahtera ja Janne Ruohonen ovat toimineet velkojiensuojahankkeen vastuullisina johtajina.