Käräjäoikeus: GF Money Consurner Finance Oy:n perimät korot olivat kohtuuttomia – hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa
5.9.2019• Uutiset
Turun hovioikeus 4.9.2019
Tuomio Nro 640
Diaarinumero S 19/505
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 23.1.2019 nro 2719
Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja GF Money Consurner Finance Oy
Vastapuoli A
Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut
Vastaaja ei ole antanut asiassa vastausta, jolloin asia tulee ratkaista yksipuolisella tuomiolla. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on kuitenkin linjattu, että tietyissä tilanteissa käräjäoikeuden tulee oma-aloitteisesti ja viran puolesta tutkia sopimusehtojen kohtuullisuutta.
Käräjäoikeuden tutkimisvelvollisuus
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:60 (kohta 22) todennut, että käräjäoikeuden tulee oma-aloitteisesti tarkastaa, onko sen käsiteltävässä asiassa kysymys niin sanotun Euroopan unionin sopimusehtodirektiivin (direktiivi 93/13/ETY) soveltamisalaan kuuluvasta elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisestä vakiosopimuksesta ja mikäli näin on, arvioitava viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuutta direktiivin perusteella. Sopimusehtodirektiivi koskee sellaisia elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisiä sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu. Tässä tapauksessa kysymys on kuluttajalle myönnetystä kulutusluotosta, jonka ehdot perustuvat jäljempänä mainittuihin vakiosopimusehtoihin.
Luotto on myönnetty internetin välityksellä, eivätkä sopimusehdot ole olleet osapuolten välisen neuvottelun kohteena. Luottosopimuksen on siten katsottava kuuluvan sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan.
Sopimusehtojen kohtuusarviointia on sopimusehtodirektiivissä rajattu siten, että ehtojen olennaisen sisällön arviointi ei ole mahdollista, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Sopimusehtodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen olennaiseen sisältöön kuuluvat mm. hinta tai korvauksen riittävyys. Kulutusluoton ehtojen kohtuusarviointi kohdistuu yleensä luoton korkoon ja luottokustannusten kohtuullisuuteen. Näitä on pidettävä luottosopimuksen olennaiseen sisältöön kuuluvina ehtoina, joiden kohtuullisuutta voidaan arvioida ainoastaan, mikäli ehdot eivät ole selkeät ja ymmärrettävät.
Yllä olevan perusteella käräjäoikeuden tutkimisvelvollisuus on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tulee tutkia, ovat luottoehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi ja mikäli näin ei ole, on arvioitava ehtojen kohtuullisuutta.
Ehtojen selkeys ja ymmärrettävyys
Kuten edellä on todettu, kysymys on internetin välityksellä myönnetystä luotosta. Käräjäoikeus on pyytänyt kantajaa toimittamaan jäljennöksen luottosopimuksesta. Tässä tarkoituksella käräjäoikeudelle on toimitettu osapuolten välinen luottosopimus, luotonantajan vakioehdot ja kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:ssä tarkoitetut vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot. Luottosopimuksen kohdan 5 mukaan luottosopimus muodostu mainituista kolmesta asiakirjasta.
Luottosopimuksen mukaan luotto on jatkuva luotto, jossa velallisella on oikeus tehdä nostoja sovitun luottorajan puitteissa. Vakioehtojen sekä eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen mukaan luottoraja on joko 2.000 tai 3.000 euroa riippuen luotonantajan riskiarvioista. Lopullinen luottoraja on täsmennetty osapuolten välisessä luottosopimuksessa.
Luoton takaisinmaksun osalta on sovittu, että se tapahtuu kuukausierissä, joiden suuruus on 20 prosenttia avoimesta saldosta tai 2.000 euron luoton osalta enintään 160 euroa taikka 3.000 euron luoton osalta enintään 220 euroa. Lisäksi velallisella on oikeus maksaa kuukausierää suurempia lyhenneyksiä tai koko luotto pois ilman lisäkustannuksia.
Mainittujen kuukausierien osalta on siten kysymys luoton vähimmäislyhennyksistä.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 § sisältää todellisen vuosikoron määritelmän. Sillä tarkoitetaan kaikkien luotosta johtuvien luottokustannusten määrää luoton pääomaan suhteutettuna. Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n mukaan todellinen vuosikorko on ilmoitettava mm. luoton markkinoinnin yhteydessä.
Todellisen vuosikoron tarkoituksena on muodostaa yhdenmukainen laskentapa luotosta johtuvien luottokustannusten arvioimiseksi ja vertailemiseksi. Tarkemmat määräykset todellisen vuosikoron laskemisesta annetaan asetuksella 1123/2016.
Kaikissa kolmessa luottoon liittyvässä sopimusdokumentissa, eli osapuolten välisessä luottosopimuksessa (kohta 4), vakioehdoissa (kohta 7) ja eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa (kohta 2), on todellista vuosikorkoa koskevia ehtoja. Ehdoissa on erikseen laskettu todellista vuosikorkoa 2.000 euron ja 3.000 euron pääomille luoton takaisinmaksuohjelman mukaisella maksuajalla sekä sen lisäksi 2.000 euron luotolle vuoden maksuajalla. Näin on todellisen vuosikoron osalta päädytty erilaisiin prosenttimääriin, jotka vaihtelevat 108,58 - 135,62 prosentin välillä.
Kuten edellä on todettu, todellista vuosikorkoa koskevassa asetuksessa 1123/2016 on annettu tarkemmat määräykset koron laskentatavasta. Asetuksen 3 §:n mukaan todellista vuosikorkoa laskettaessa käytetään tarvittaessa asetuksen liitteen II mukaisia lisäoletuksia. Puheena olevan tyyppisen jatkuvan luottolimiitin osalta lisäoletusten käyttäminen on tarpeen. Liitteen 11 lisäoletuksen 1) mukaan, mikäli kuluttaja saa päättää luoton nostoista, oletetaan koko luottomäärä nostetuksi kerralla ja välittömästi. Edelleen, lisäoletuksen 6c) mukaan, mikäli kysymys on toistaiseksi voimassa olevasta luotosta, sen takaisinmaksun oletetaan tapahtuvan vuoden kuluessa saman määräisinä kuukausierinä.
Luottosopimuksessa esitetyt todellista vuosikorkoa koskevat laskelmat eivät vastaa asetuksen mukaista laskentatapaa siltä osin, kuin korkoa on laskettu minimimaksuohjelman mukaisella maksuajalla. Kolmas laskelma, joka on laadittu vuoden maksuajalla, vastaa asetuksen mukaisia oletuksia, mutta tämä laskelma on laadittu vain 2.000 euron suuruiselle luotolle.
Todellisen vuosikoron laskentapa on säädelty tarkasti sen vuoksi, että luottokustannusten arvioimiseksi olisi olemassa yhteneväinen laskentatapa. Useiden ja erilaisten asetuksen mukaisesta laskentatavasta poikkeavien laskelmien esittämistä luottosopimuksessa on pidettävä harhaanjohtavana ja epäselvänä.
Yllä olevan perusteella käräjäoikeus katsoo, että luottosopimus ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi siinä ilmoitetun todellisen vuosikoron ja luottokoron osalta. Näin ollen ehtojen kohtuullisuutta voidaan arvioida, vaikka kysymys on sopimuksen olennaiseen sisältöön liittyvistä ehdoista.
Kohtuullisuusarvio
Kuluttajansuojalain 7 luvun 17a §:ään sisältyy säännös kulutusluoton korkokatosta. Vaikka lainkohta ei suoraan sovellukaan esillä olevaan luottoon, on säännöksestä saatavissa johtoa kohtuusarviointiin.
Mainittu korkokatto koskee todellista vuosikorkoa. Siten kohtuusarviointi on tehtävä nimenomaan todellisen vuosikoron perusteella. Edellä on todettu, että vuoden takaisinmaksuajalle laadittua laskelmaa todellisesta vuosikorosta on pidettävä sitä koskevan asetuksen sisältämien laskentaoletusten mukaisena. Tämän laskelman mukainen todellinen vuosikorko on noin 135 prosenttia.
Korkokattosäännös koskee vain alle 2.000 euron kulutusluottoja. Korkokaton määrä on tällä hetkellä noin 50 prosenttia. Puheena olevassa luotossa todellinen vuosikorko on siten lähes kolminkertainen kuluttajansuojalain sallimaan korkokattoon nähden. Ottaen huomioon, että nyt tarkastelun kohteena olevan luoton määrä on samaa suuruusluokkaa kuin korkokattosääntelyn piiriin kuuluvan luoton enimmäismäärä, voidaan korkokaton katsoa antavan viitteitä kohtuullisesta korkotasosta myös esillä olevien luottojen osalta. Tämän tason moninkertainen ylittyminen osoittaa, että todellista vuosikorkoa on pidettävä kohtuuttomana.
Kohtuuttomuuden seuraus
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2015:60 ilmenevällä tavalla (kohta 55) sopimusehdon kohtuuttomuudesta seuraa sen mitättömyys. Todellisen vuosikoron kohtuuttomuudesta seuraa siten se, että kaikkia siihen sisältyviä eriä, joista todellinen vuosikorko muodostuu, on pidettävä mitättöminä. Näin ollen velkojalla ei ole luoton osalta oikeutta periä mitään luottokustannuksia mukaan lukien luottokorko sekä nostoprovisio. Näitä eriä koskevia kannevaatimuksia on pidettävä perusteettomina. Samoin siltä osin, kuin viivästyskorkona on korkolain 4 § 2 momentin mukaisesti vaadittu luottokorkoa, on vaatimus tältäkin osin perusteeton. Pääoman maksun viivästyksen osalta velkojalla on kuitenkin oikeus saada korkolain 4 § 1 momentin mukaista viivästyskorkoa, koska sen maksaminen perustuu korkolakiin eikä mitättömään sopimusehtoon.
Eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen 2 kohdan mukaan luoton takaisinmaksuerät kohdistetaan ensin korkoihin ja kuluihin ja sen jälkeen pääoman lyhennyksiin. Siltä osin, kuin vastaaja on luottosuhteen aikana suorittanut mitättömäksi todettua luottokorkoa tai nostoprovisiota, on niihin kohdistuvat suoritukset kohdistettava luoton pääomaan. Käräjäoikeudella ei ole tiedossaan mitättömäksi todettuihin luottokustannuksiin kohdistuvien suoritusten määrää, mutta luotonantaja on otettava ne itse ja oma-aloitteisesti huomioon tämän päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä periessään suorituksia velalliselta ja luettava nämä suorituksen pääoman lyhennykseksi.
- Hovioikeuden valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.11.2019.
Lue myös (Edilex-aineistoa)
