Tappoi sopimuskumppaninsa – myös hovioikeus sovitteli sopimusta siten että kuolinpesä vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudesta

Turun hovioikeus 3.5.2019

Tuomio Nro 335
Diaarinumero S 18/1695
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 20.9.2018 nro 33675
Asia Velkomus, palvelussopimus

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Riidattomat seikat

A oli tehnyt entisen puolisonsa B:n kanssa suullisen sopimuksen, jonka mukaan hän tekee B:n omistamalla asunnolla remonttitöitä. Palkkioksi oli sovittu 8.500 euroa ilman arvonlisäveroa. Tehtyään sovitut työt ainakin enimmältä osin A oli tappanut B:n. A on tämän jälkeen velkonut sopimuksen mukaista saatavaa B:n kuolinpesältä, joka on kieltäytynyt sitä maksamasta. Kuolinpesän osakkaina on kolme B:n alaikäistä lasta. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen tuomioksi otsikoimallaan välituomiolla.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko hintaa koskevaa sopimusehtoa soviteltava niin, että kuolinpesän osakkaita ei velvoiteta maksamaan saatavaa lainkaan tai osittain A:lle. Kysymys on siitä, johtaisiko ehdon soveltaminen väitetyllä tavalla kohtuuttomuuteen sillä perusteella, että A on tappanut sopimuskumppaninsa.

Ensin on ratkaistava, onko asiassa sovellettava varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:ää vai kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ää.

Sovellettava säännös

Oikeustoimilain 36 §:n 4 momentin mukaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa säädetään.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat. Luvun 2 §:ssä säädetyt rajoitukset eivät tule sovellettaviksi tässä asiassa.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n sovittelusäännös on erityissäännös suhteessa oikeustoimilain 36 §:ään. Oikeustoimilain yleistä kohtuullistamissäännöstä ei kuluttajansuojalain säännöksen esitöiden (HE 218/1994 vp s. 8 ja 15) mukaan voida soveltaa kuluttajasopimuksiin.

A on tehnyt työn TS-nimisen toiminimen haltijana, jossa ominaisuudessa hän on myös esiintynyt kantajana käräjäoikeudessa ja valittajana hovioikeudessa. Hän on ilmoittanut hovioikeudelle toimineensa riidan kohteena olevassa sopimussuhteessa kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n tarkoittamana elinkeinonharjoittajana. Saman lain 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Edelleen saman lain 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan muun ohella tavaroita ja palveluksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä tarvettaan varten. Sopiessaan asuntonsa kylpyhuoneremontista toiminimen haltijana toimineen ht:n kanssa B on kuluttajan asemassa tilannut kulutushyödykkeenä pidettävän palveluksen. htsiassa on siten sovellettava kuluttajansuojalain sovittelusäännöstä.

Mainitut säännökset ovat sanamuodoltaan lähes yhtenevät ja molempien soveltaminen edellyttää kokonaisharkintaa, jossa on otettava huomioon lyhyesti sanottuna kaikki asiaan vaikuttavat tekijät (HE 218/1994 vp s. 15; HE 247/1981 vp s. 12 ja 17). Soveltamisharkinnassa voidaan siten hakea johtoa molempien säännösten soveltamista koskevista oikeusohjeista.

Esitöiden ja oikeuskirjallisuuden kannanotot

Oikeustoimilain sovittelusäännöksen esitöissä (HE 247/1981 vp s. 12) on todettu, että lähtökohtana oikeustoimen kohtuullisuuden arvioimiselle on oikeustoimen sitovuuden periaate. Sopijapuoli on yleensä velvollinen täyttämään sitoumuksensa. Se ei pääsääntöisesti voi vedota kohtuullistamissäännökseen, jos sopijapuolten velvollisuuksien järkkymiseen johtaneet seikat ja niiden seuraukset voitiin sopimusta tehtäessä ennakoida. Tämä sääntö ei kuitenkaan ole poikkeukseton.

Mainituissa esitöissä (s. 14) on myös todettu sopimuksen sovittelemisen edellyttävän todella merkittävää tasapainottomuutta, kun sopimukseen sisältöön rauhassa perehtyneet, taloudellisesti toisistaan riippumattomat ja vastuukykyiset sopimuspuolet tekevät sopimuksen. htivan toisenlainen tilanne on silloin, kun toinen sopimuspuoli on esimerkiksi ollut suorastaan toisesta osapuolesta taloudellisesti tai muuten riippuvainen, jolloin sovittelu on perusteltua jo paljon pienemmän tasapainottomuuden vuoksi.

Oikeuskirjallisuuden (Pöyhönen: Sopimusoikeuden järjestelmä ja sopimusten sovittelu, 1988, s. 287, 299, 310-311) mukaan sopimuksen osapuolten välinen epätasapaino on sovittelun ehdoton edellytys. Sovitteluharkinnassa yhtenä huomioon otettavana tekijänä on mahdollinen osapuolten välinen riippuvuussuhde, joka voi saada merkitystä heikomman hyvittämisen periaatteen nojalla silloinkin, kun riippuvuussuhde ei ole rajoittanut heikomman osapuolen sopimusvapautta. Heikomman hyvittämisen näkökulmasta huomioon voidaan ottaa huomioon myös toisen osapuolen varallisuusasemassa sopimuksen tekemisen jälkeen tapahtuneet muutokset.

Johtopäätökset

Kuluttajansuojalain sovittelusäännöksessä on erikseen edellytetty, että olojen muuttuminen sopimuksen solmimisen jälkeen otetaan huomioon kohtuuttomuusarvioinnissa. Arviointi on edellä todetuin tavoin kokonaisharkintaa. Asiassa ei siten ole syytä jättää huomiotta A:n sopimuskumppaniinsa kohdistamaa henkirikosta, jonka vuoksi B:n lasten muodostama kuolinpesä on tullut tämän sijaan toiseksi sopimusosapuoleksi. Toisin kuin A on väittänyt, sopimuksen sovittelua tällä perusteella ei estä kaksoisrangaistavuuden kielto, koska sovittelu ei ole rangaistus eikä hallinnollinen seuraamus tai vertaudu sellaiseen.

Väitetty epätasapaino

Sovitteluvaatimuksen kannalta ensin on ratkaistava, onko A saanut teollaan aikaan sopimussuhteessa sellaisen selvän epätasapainon, joka on sovittelusäännöksen soveltamisen ehdoton edellytys. Epätasapainotilan näyttäminen on sovitteluvaatimuksen esittäneiden vastaajien asia.

Kun A ja B ovat tehneet sopimuksen, osapuolten välillä ei ole väitettykään vallinneen epätasapainoa. Sopimusvelvoite on kuitenkin siirtynyt B:n kuolinpesän vastattavaksi, kun A on tappanut B:n. B:n kuolinpesässä on kolme osakasta, jotka ovat syntyneet vuosina 2006, 2012 ja 2014. Lasten mahdollisuudet saada vanhemmiltaan elatusta heikkenivät olennaisesti A:n tapettua heidän äitinsä, varsinkin kun tämä on isä kahdelle lapsista. Siten A on yhtäältä rikoksellaan aiheuttanut tilanteen, jossa hänen alkuperäisen sopimuskumppaninsa tilalle on tullut tämän kolme alaikäistä lasta. Toisaalta hän on samalla teolla merkittävästi heikentänyt sopimusosapuoleksi tulleen kuolinpesän osakkaiden taloudellista asemaa. Näin menetellessään A on täytettyään omat sopimusvelvoitteensa omilla toimillaan, jotka eivät ole liittyneet A:n ja B:n väliseen sopimukseen, aiheuttanut sopimussuhteessa selvän epätasapainon. Hintaehdon sovittelemisen edellytys täyttyy tältä osin.

Muut sovitteluharkinnassa huomioon otettavat seikat

A:n rikoksen merkitystä sovitteluharkinnassa vähentää se, että hän on jo muutoinkin tekemänsä rikoksen perusteella velvollinen korvaamaan nyt vastapuolinaan oleville uhrin lapsille aiheuttamansa taloudellisen vahingon. Nyt ratkaistavana olevalla velkomuskanteella ei ole suoraa liityntää rikokseen. Esitetyn selvityksen perusteella on lähinnä sattumanvaraista, että teko on tehty ennen kuin B on täyttänyt sopimusvelvoitteensa maksamalla tehdyistä töistä. A on jo täyttänyt oman sopimusvelvoitteensa tekemällä ainakin enimmältä osin sovitut työt. B ei sopimusta tehdessään ole ollut millään tavoin taloudellisesti sopijakumppanistaan riippuvainen. Nämä seikat puhuvat hintaehdon sovittelemista vastaan.

Hintaehdon sovittelemista puoltaa syntyneen epätasapainon ohella se, että sopijapuolten tasapainoa järkyttänyt teko kuuluu yksin A:n vastuupiiriin, eikä B ole sopimusta tehdessään voinut ennakoida tapahtunutta. Kaksi kuolinpesän osakkaista on taloudellisesti A:sta riippuvaisia. Näin ollen A on itse vaarantanut oman saatavansa, ja sopimusvapaus, joka yleensä puoltaa sopimuksen sitovuutta, ei saa kokonaisharkinnassa merkitystä. Tappaessaan sopimuskumppaninsa ja asettaessaan alaikäiset, osin hänestä riippuvaiset lapset vastaamaan hänen entisen puolisonsa sopimusvelvoitteesta A on luopunut siitä perustellusta olettamasta, että oikeusjärjestys suojaa hänen odotustaan saada maksusuoritus tekemästään työstä.

Velottu saatava ei ole määrältään niin suuri, ettei hintaehtoa sen vuoksi voisi käräjäoikeuden tavoin sovitella.

Hintaehdon sovittelemista koskevaa ratkaisua ei näillä perustein ole syytä muuttaa. 
 

• Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.7.2019.